Viimeinen tyhmä peltilehmä sai määräaikaisen pestin

Viimeinen tyhmä peltilehmä sai määräaikaisen pestin


Vapaa-ajattelijan päiväkirjasta, osa 16

Auton asema perheessä on yllättävän vahva. Myönnän tämän jopa vähän häpeillen. Hämmentävä tilanne tapahtui viisi kuukautta sitten – adoptoin leasing-auton.

Alkuperäinen idea oli pitää autoa kesän yli, jonka jälkeen kulkupeli palautetaan leasing-yhtiölle turhia pohtimatta.

Mutta kun palauttamisen hetki tuli, luopuminen olikin yllättävän vaikeaa. Olin surullinen ellen peräti masentunut. Kesän aikana olin tottunut kulkemisen nopeuteen ja helppouteen, ja tämän lisäksi oli myös muodostunut jokin tunneside peltilehmään.

Kyllä auton todellinen käyttötarve sekä autoilun hyvät ja huonot puolet pitää ajatella läpi ainakin ennen kuin täyttää sopimuksen uudesta autosta.

Ensinnäkin: autoilu on kallista Suomessa. Olipa sitten kyseessä oma tai leasing-auto, joka kuukausi hupenee helposti 500—600 euroa. Vaikka ei ottaisi kalliimman pään autoa, jossa on kaikki herkut. Negatiivisia puolia ovat myös arjen suunnittelun vähentyminen. Ennen autoa ei olisi tullut mieleenkään lähteä hakemaan yhtä maitopurkkia kaupasta kävellen. Mutta kun auto oli pihalla ja kulut juoksevat joka tapauksessa, kipaisenpa nopsasti kaupassa. Samalla hyötyliikunta vähenee.

Hyviäkin puolia on toki, esimerkiksi liikkumisen helppous. Asioita on kätevä hoidella ja tavaroita kuljetella. Vanhan omakotitalon asukkaalla ja remontoijalla riittää muutakin kuljetettavaa kuin kauppakasseja. Omistan myös lähes 70 kiloa painavan koiran. Olen sitä bussissa ja junassa kuljetellut, mutta julkisessa liikennevälineessä Ellen-hauveli herättää paheksuntaa – viehän se helposti yhden ihmisen tilan. Omaa mökkiä ei ole, mutta vanhempien mökille siirtyminen helpottuu. Sama helppous pätee lasten kuljetuksiin harrastuksiinsa.

Totta kai olen pyöritellyt eri valmistajien auto-konfiguraattoreita netissä. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, miten helposti syntyy merkkiuskollisuus, jolla ei ole mitään (tai hyvin vähän) tekemistä minkään reaalimaailman tiedon kanssa. Merkkiuskollisuus liittyy lähes sataprosenttisesti tunteisiin.

Yllättävän hankalaksi tilanne meni, kun yritin rationaalisesti miettiä, mikä auto olisi hyvä. Kuukausimaksun pitäisi olla pieni. Silti auton pitäisi olla tilava jo ison koirankin takia. Auton pitäisi olla myös jollain tavalla varustettu unohtamatta turvallisuuteen liittyviä varusteita. Kaiken tämän lisäksi auton pitäisi olla mahdollisimman vähäpäästöinen (mikä myös säästää rahaa). Yhdistelmä osoittautui aika vaikeaksi. Toki jos olisi sellaiset 100 000 euroa ylimääräistä sijoittaa autoon, niin sitten vain Tesla X alle.

Teknologian huima kehitys tällä hetkellä alleviivaa, että autoa ei missään tapauksessa kannata omistaa. Muutaman vuoden päästä voi olla, että kenellekään ei mihinkään hintaa kelpaa auto, joka ei ole autonominen ja toimi sähköllä. Toisaalta sähköautot ovat vielä ylihintaisia ominaisuuksiin nähden, ja niiden latausverkosto on kehittymätön.

Mihin sitten päädyin lähes puolen vuoden pähkäilyn jälkeen?

Otin farmarin, jonka polttoaine on bensiini/kaasu. Sadalla kilometrillä kaasu on puolet halvempaa kuin bensiini / 100km. Hiilidioksidipäästöt ovat 0–99 sen mukaan, millä polttoaineella eniten ajaa. Takakontti on vähän pienempi kun kaasuttomassa versiossa.

Lisävarusteita otin tietysti vähän liikaa varsinaiseen tarpeeseen verrattuna. Voin kuitenkin perustella sen itselleni. Olen teknologianörtti ja kaikki itsestään tapahtuva, oli se sitten kaistavahti tai valoautomatiikka, saa minussa aikaan käsittämättömiä kiksejä. Auto otetaan (jos/kun otetaan) vain kolmeksi vuodeksi, koska uskon, että 2020 alkaa olla useita hinta-laatu-suhteeltaan järkeviä autonomisia sähköautoja. Aika näyttää osuuko ennustukseni oikeaan.

Toki on hyvä miettiä tarvitseeko omaa autoa ollenkaan. TaaS/MaaS-palvelut ovat tulossa. Näiden avulla saa kiinteällä summalla käyttää vaikka joukkoliikennettä vapaasti, ja sen lisäksi ajaa tietyn määrän taksilla. Myös auton vuokraaminen satunnaisiin ajoihin on muuttunut huimasti viiden viime vuoden aikana. Loistavan joukkoliikenteen lisäksi voi kännykkäsovelluksella varata auton tien varresta, ajaa sillä sen verran kuin on tarvetta ja jättää minne haluaa. Aivan kulman takana ovat jo myös täysin autonomiset autot, jonka voit tilata ovesi eteen.

Miksi autonominen sähköauto tulee (Tony Seba)

1 comment

Add yours
  1. 1
    Tuomas Levoniemi

    Sen verran korjausta juttuu, että en vieläkään ole ottanut autoa vaikka blokia kirjoittaessa olin melko varma että otan. Myös sopimuspaperit olivat kädessä. Tänään tuntuu taas siltä, että en vielä ota autoa. Katostaan mitä mieltä olen huomenna 🙂 Ehkä väliaikainen (lopullinen) päätös on taas se, että otan kesäksi siirtolistalta auto, joka pitää taas vajaa vuoden päästä palauttaa. Näin ei tule liian pitkä sitoituminen ja voin taas n. vuode päästä pähkäillä samassa tilanteessa !

+ Leave a Comment