Jätä palaveriräplääjä rauhaan!


Eiköhän ole jo aika lopettaa marmatus ja tunnustaa tosiasiat. Kokouksessa moni puuhastelee kaikenlaista eikä tietenkään keskity varsinaiseen aiheeseen. 

Pasi Lehmus, aluejohtaja

Pasi Lehmus, aluejohtaja

Ärsyttääkö sinua, kun ihmiset räpläävät kännykkäänsä kokouksissa? Tai tuijottavat läppäreitään?

Iso osa meistä istuu kokouksissa lähes päivittäin. Ja siksi tällainen ei-keskittyminen on varmaankin tuttua. Ja ärsyttävää.

Moni pysäyttää puheensa provosoivasti ja katsoo kylmästi räplääjää. Ehkä tehostaa viestiään rykimällä. Joskus tämä tehoaa, joskus ei. Harva sanoo mitään.

Aina joskus joku yhtäkkiä pimahtaa täysin, kun kukaan ei enää kuuntele.

Olin ennen varma, että ongelma poistuu vuosien varrella. Räplääjät jäävät vähemmistöön ja ymmärtävät palata ruotuun.

Mutta kun ei tunnu poistuvan. Päinvastoin, nykyään kokouksissa on melkein kaikilla läppärit naamansa edessä, ja niitä myös käytetään estottomasti. Joko asiaan liittyen tai asian vierestä.

Mutta mistä se sitten mahtaa johtua? Nimittäin tämä ei-keskittyminen.

Varmaankin siitä, että useimmat kokoukset ovat pitkäveteisiä, suunnittelemattomia, kestävät liian pitkään tai niihin on kutsuttu turhia osallistujia. Mutta ei kai tämä voi olla osallistujien vika. Jos kokousta vedetään huonosti tai minut on kutsuttu itselleni turhaan kokoukseen, on kai enemmän kuin luonnollista, että alan tehdä jotain hyödyllisempää!

Ja toinen syy ei-keskittymiseen on sitten se, että monet nuoret työntekijät pystyvät oikeasti tekemään monia asioita rinnakkain ja yhtä aikaa. Me (siis 60-luvulla syntyneet) emme pysty. Eivät edes naiset.

Itse voin todistaa tämän päivittäin seuraamalla toisaalta omaa vaimoani, mutta erityisesti omia lapsiani – esikoiseni pelaa kuutta nettipokeripöytää rinnakkain, samalla chattailee samalla ja tietysti kuuntelee musiikkia. Eikä hän varmaan edes ole mikään erityinen 21-vuotias ihmelapsi. Päinvastoin, kaveripiirissä kaikki muutkin tekevät kaikenlaisia asioita limittäin – erityisesti tietokoneella ja kännykällä.

Jos siis kokouksissa on yleisesti paljon petrattavaa eivätkä nuoremmat osallistujat ylipäätään keskity ”with full attention”, niin antaa mennä sitten vaan.

Ihan oikeasti, mieti seuraavalla kerralla, kun kohtaat tällaisen tilanteen. Olen nimittäin varma, että moni kohtaa sen jo huomenna. Älä ärsyynny, vaan hyväksy faktat faktoina. Tuskin se ei-keskittyjä on ilkeyksissään keskittymättä. Asia ei nyt vaan kerta kaikkiaan kiinnosta. Silloin on lupa tehdä jotain, mikä kiinnostaa.

 

Pasi Lehmus on Fujitsun Tampereen-aluejohtaja.

JULKAISTU ALUN PERIN TALOUSELÄMÄN KUMPPANIBLOGISSA 18.10.2011