Ralliauto on työyhteisö pienoiskoossa


Rallikuski ei kyseenalaista kartanlukijan ohjeita päästellessään kahtasataa kapealla metsätiellä. Myös kartanlukijan täytyy luottaa kuskiin, muuten nuotit loppuvat kesken.

Lasse Högström, johtaja, palvelutuotanto

Lasse Högström, johtaja, palvelutuotanto

Tuskinpa Mikko Hirvonen mietiskelee kahtasataa ajaessaan, että ”tuo varmaan oikeasti haluaa, että mennään vasemmalle, vaikka kehottaakin kaartamaan oikealle”.

Myös kartanlukijan täytyy luottaa kuskiin tai käy niin kuin vuosia sitten eräälle julkkikselle Jyväskylän suurajoissa. Kartturi pelkäsi kyydissä niin paljon, että oli lukenut nuotit loppuun jo erikoiskokeen puolivälissä.

Paraskaan kartturi ei voita kisaa ilman kunnon kuskia. Ja huonon kartturin kanssa hyväkin kuski löytää itsensä todennäköisesti sieltä kuuluisalta metsähallituksen puolelta.

Toki sekin on elämää, että mutkan takana voi yllättäen tallustella naapurin lehmä keskellä tietä – ja sitten kaikki onkin reagointinopeudesta kiinni.

Niin ralliautossa kuin muissakin työpaikoissa luottamus eri osapuolten kesken on ensiarvoisen tärkeää. Siksi on hämmästyttävää, kuinka vähän yrityksen sisäisestä luottamuksesta puhutaan.

Menestyviä yrityksiä ovat ne, jotka kykenevät muuttumaan ja sopeutumaan toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Parhaat yritykset pystyvät jopa itse muuttamaan ympäristöään. Tässä onnistuminen vaatii toimivaa visiota ja strategiaa. Mutta se ei pelkästään riitä. Moni erinomainen strategia on toiminut hyvin Powerpoint-esityksenä, mutta homma on tyssännyt siihen. Henkilöstö ei ole lähtenyt juoneen mukaan – luottamus on puuttunut?

Mikä tahansa muutos, myönteinenkin, luo aina myös epävarmuutta. Ja mitä isompi muutos, sitä lamaannuttavammaksi epävarmuus voi pahimmillaan paisua.

Miksi toiset yritykset pärjäävät toimintaympäristön vauhdikkaissa muutoksissa paremmin kuin toiset?

Väitän, että monen menestystarinan takaa löytyy sana luottamus. Olemmeko siltikään ymmärtäneet kuinka tärkeästä asiasta on kyse?

Otetaanpa esimerkki talouslehdistä.

”Markkinoiden reaktiota uusimpiin päätöksiin odotetaan hermostuneina.” – ”Tehdyt toimenpiteet eivät vakauttaneet osakekursseja eivätkä palauttaneet luottamusta.”

Tämäntyyppisiä otsikoita näkee päivittäin. Olemme myös aika hyvin oppineet ymmärtämään mitä ne tarkoittavat, vaikka sellaiset sanat kuin markkinat ja luottamus – ja erityisesti ”markkinoiden luottamus” – eivät suinkaan ole yksiselitteisiä.

Korvataanpa kokeeksi markkinat sanalla työntekijä ja osakekurssi sanalla työmotivaatio: ”Työntekijöiden reaktioita uusimpiin päätöksiin odotetaan hermostuneina.” – ”Tehdyt toimenpiteet eivät parantaneet työmotivaatiota eivätkä palauttaneet luottamusta.”

Miksi nämä lauseet kuulostavat paljon vieraammilta? Ei nimittäin pitäisi.

Jos organisaation eri ryhmät luottavat vahvasti toisiinsa, henkilöstö sietää epävarmuutta aivan toisin kuin sellaisessa organisaatiossa, josta luottamus puuttuu.

Henkilöstön ja johdon välistä luottamusta voi verrata edellä mainittuun ralliautoesimerkkiin. Kartturi edustaa johtoa tai esimiestä. Hän on nuotittanut reitin tarkkaan ja antaa huippukuskille eli henkilöstölle koko ajan ohjeita ja tietoja siitä, mitä on odotettavissa. Kuski päästelee kapeallakin rallipolulla parhaimmillaan uskomatonta vauhtia, vaikka ei itse varmasti tiedäkään, mitä mutkan takana odottaa. Hän luottaa kartturiinsa.

Miten sitä luottamusta sitten rakennetaan?

Selkeä ja avoin viestintä on yksi perustekijöistä. Erityisesti vaikeista asioista on pystyttävä käymään rakentavaa keskustelua. Esimiehen ja alaisen välisessä viestinnässä läsnäolo on tärkeää. Enkä tarkoita niinkään fyysistä läsnäoloa vaan henkistä. Kuinka usein näkeekään tilanteita, joissa ihminen on kyllä paikalla, mutta ajatukset ihan muualla.

Esimerkiksi tämän linkin takaa voi ihailla saumatonta yhteistyötä ralliauton sisällä. Mitä tapahtuisikaan, jos kartturi ei viestisi selkeästi vaan vihjailisi jotain sinnepäin? ”Edessä on vaikeita paikkoja… voisi perustellusti sanoa, että edessä on jopa mutka. Ei tosin yhtä jyrkkä kuin edellisen erikoiskokeen alussa, mutta kuitenkin. Meidän on nyt varauduttava jarruttamaan.”

Ketään ei voi pakottaa luottamaan, vaan luottamus on ansaittava. Kyky rakentaa luottamuksellinen työyhteisö on varmasti kovimpia esimiestyön ja johtamisen haasteita. Ehkä sen vuoksi asia näkyy myös monen yrityksen arvoissa.

Luota minuun: Asia on pohdinnan arvoinen.

 

Lasse Högström johtaa Fujitsun palvelutuotantoa Suomessa.

JULKAISTU ALUN PERIN TALOUSELÄMÄN KUMPPANIBLOGISSA 1.11.2011