Pelastaako Big Brother -tyyli tulevaisuuden pressanvaalit?


Suomessa on ollut 11 presidenttiä lähes sadan vuoden aikana. Tulevana sunnuntaina ja oletettavasti toisella kierroksella 5.2. valitaan valtakunnalle uusi päämies. Suoraa kansanvaalia on käytetty vasta kolmella viime kerralla. Äänestystekniikassa on luotettu koko ajan toimivaan yhdistelmään: kynään ja paperiin. Olisiko jo aika siirtyä muihin menetelmiin?

Hemminki Sääksjärvi, johtaja, tulevaisuustoimisto

Hemminki Sääksjärvi, johtaja, tulevaisuustoimisto

Suomessa on erittäin toimiva vaalijärjestelmä. Äänten laskentakin kestää oikeastaan juuri sopivan kauan viihdyttävän ja jännittävän illan luomiseksi. Draaman kaari rakentuu hienosti ennakkoäänestyksen tulosten julistamisesta vaalipiirien eri tahtiin etenevään laskentaan, jota höystävät ehdokkaiden ja muiden asiaankuuluvien henkilöiden analyysit. Illan lopuksi nähdään muutama yllätyskäänne, kun joku varma ehdokas putoaa jämäsijoille ja toinen onnekas kiipeää voittajien vankkureihin.

Meilläkin on ehditty kokeilla modernimpaa äänestyskäytäntöä, mutta valitettavasti sähköinen äänestys koki tyrmäävän iskun viime kunnallisvaaleissa. Vaalit jouduttiin uusimaan kolmessa koekunnassa hukkaan menneiden äänten takia. Ihmiset eivät noudattaneet koneen antamia ohjeita ja toisaalta kone antoi kiltisti virheen tapahtua.

Muualla maailmassa on ollut vastaavanlaisia takaiskuja, osa niistä hyvinkin kalliita, kuten Irlannin 50 miljoonan euron vesiperä viime vuosikymmenellä. Tekniikkaan luotetaan Brasiliassa ja Belgiassa kuten myös Virossa, jossa internet-äänestyksen suosio on kasvanut viidessä vuodessa yhdestä prosentista kymmeneen.

Miksi sitten pitäisi siirtyä sähköiseen äänestykseen, kun nykyinenkin menetelmä toimii?

Asetetaanpa sihti vuoteen 2024. Sinne on pitkältä tuntuva matka, 12 vuotta, mutta uudistusten näkökulmasta lyhyt, koska väliin mahtuvat nykyisellä kuuden vuoden rytmillä vain yhdet presidentinvaalit.

Äänestyspaikoilla tapahtuvaa nappien painelua en pidä järkevänä, sillä hyödyt jäävät mitättömiksi ja hinta on kova, kun laitteita pitää hankkia tuhansia. Kunnallisvaalien pienimuotoinen kokeilukin maksoi 1,6 miljoonaa euroa

Koska ääntenlasku ei tästä muutoksesta olennaisesti nopeutuisi eikä rahaakaan säästyisi, perusteita pitää etsiä muualta.

Demokratian kannalta keskeistä olisi saada äänestäjät aktiivisemmiksi. Tilanne ei ole häävi, kun lähes kolmannes kansasta kannattaa nukkuvien puoluetta. Asian parantamiseksi kannattaa tehdä kaikki mahdollinen, vaikka pääpaino toki onkin politiikan sisällössä ja ehdokkaiden kiinnostavuudessa. Helppo nettiäänestys kotona, reissussa tai tarkoitukseen varatussa kansalaispisteessä tarjoaa tähän luontevan parannuksen. Jäävätpähän ainakin paikasta ja säästä johtuvan nukkumisen perusteet pois.

Edellytykset ovat jo olemassa: tekniikka on riittävän kehittynyttä ja maailma muuttunut. Verkkopalvelujen kätevyys ja myönteiset esimerkit maailmalta luovat otollisen pohjan nettiäänestyksen käyttöönotolle, vähintäänkin vaihtoehtona. Tähän vaikuttaa varmasti myös nykyistä huomattavasti kehittyneempi tietoturvallisuuden taso ja kattava sähköinen identiteetti, jotka luovat riittävän luottamuksen äänestysjärjestelmään. Viime kädessähän kyse on lopulta nimenomaan luottamuksesta – riittävä tekniikka on jo olemassa.

Ongelmia voi toki ilmetä, kuten äänestyksen häirintä palvelunestohyökkäyksin. Vaalisalaisuuden heikkeneminen olan yli kurkkimisen takia huolestuttaa myös joitakuita, samoin mahdollisuus painostaa ihmisiä äänestämään tiettyä ehdokasta. Näiden riskien suuruutta voidaan kuitenkin hallita eikä nykyinenkään äänestyskäytäntö ole ongelmaton. Viime presidentinvaaleissa hylättiin ensimmäisellä kierroksella lähes 10 000 ääntä. Osa tuherruksista oli tahallisia (eläköön Aku Ankka!), mutta joukkoon mahtui myös paljon epäselvästä käsialasta johtuvia hylkäyksiä. Tämän pulman sähköinen äänestäminen ratkaisisi erinomaisesti.

Kurkistetaanpa vielä hieman pidemmälle, vuoteen 2050. Ehkäpä silloin ei enää valita Suomen presidenttiä, vaan Euroopan federaation päämies. Pääseekö kansa äänestämään vai valitseeko ”Euroopan Eduskunta” keulakuvan?

Tai ehkäpä valinta tehdään Big Brother -tyyppisessä parin kuukauden mittelössä, jossa ehdokkaat suljetaan Välimeren saarelle rakennettuun pienoisyhteiskuntaan ratkomaan visaisia pulmia kuten jäteongelmia, ja kansa äänestää joka viikko yhden ulos? Tai Amazing Race (ehkä nimellä Amazing Face)? Ihmiset saisivat tietysti valita äänestämällä osallistujat, jotka pitkin ja poikin palloamme, muiden maiden poliitikkojen kanssa kamppaillen äänestäisivät toinen toisensa ulos kunnes vain Suuri Voittaja olisi jäljellä. Näiden hyperviihdyttävien spektaakkelien myötä politiikka nousee kuumimmaksi toivealaksi tulevaisuuden ihmisille, joiden aktivoimiseksi koko vaaliuudistus on siis pitänyt tehdä.

 

Hemminki Sääksjärvi johtaa Fujitsun Tulevaisuustoimistoa

JULKAISTU ALUN PERIN TALOUSELÄMÄN KUMPPANIBLOGISSA 17.1.2012