Elämää Neukkulassa: Talon rakentaminen


Kuvittele, että olet rakennuttamassa taloa itsellesi. Kuvittele, että lain mukaan sinun olisi pakko kilpailuttaa kaikki teetettävät työt. Tämä siksi, ettet vahingossa maksaisi liikaa ja että markkinahinnat pysyisivät reiluina kaikille. Kuulostaa hyvältä, miksipä ei!

Mikko Laaksonen, Senior Development Manager

Mikko Laaksonen, Senior Development Manager

Ensimmäinen ongelma on, että sinun pitäisi tietää teetettävän talon kaikki yksityiskohdat tarkasti, jotta voit kilpailuttaa jokaisen yksityiskohdan: Ikkunoiden paikat ja mitat, seinien paksuuden, lattian tukirakenteiden paikat, putket, sähköt, ilmanvaihdon, keittiön, sisustuksen, valaistuksen…

Harmi etteivät valmiit talopaketit täytä vaimon ja lasten vaatimuksia, ajattelet.

Sinun pitää siis tehdä kaikki taloa koskevat suunnitelmat kerralla valmiiksi. Niistä koostuva tarkka ”vaatimusmäärittely” pitää lähettää kaikille firmoille. Firmat eivät pääse myöskään tutustumaan tonttiin, vaan saavat pelkän kaavapiirroksen.

Joudut rajaamaan kilpailutuksesta pienimmät erikoistuneet yritykset pois, koska muuten kilpailutuksen hallinnoinnista tulee liian monimutkaista. Lisäksi dialogin järjestäminen eri toimijoiden välillä on mahdotonta, jotta yksityiskohdat voitaisiin sopia.

Määräaikaan mennessä saat paljon tarjouksia eri toimijoilta. Kaikki tarjoukset täyttävät vaatimusmäärittelyn eli ”homma onnistuu”. Tärkeimmäksi valintakriteeriksi näyttäisi siis nousevan hinta.

Rakennustyö alkaa, mutta tyssää pian: Putket eivät ole yhteensopivia elementtien ja keittiöfirman komponenttien kanssa. Ovet eivät istu kunnolla oviaukkoihin ja saranoihin. Valmisikkunat ovat väärän kokoisia. Erillinen vesipiste vaimon espresso-koneelle unohtui suunnitelmista. Kaiken lisäksi työnjohtaja puhuu eri kieltä kuin muut rakennusmiehet.

Lopputulos on purkkaviritelmä, eikä rakennusammattilaisten taidonnäyte. Kukaan ei ole tyytyväinen ja budjettikin ylittyi.

Näin ostetaan julkisen puolen ict-järjestelmiä. Sinänsä kaikilla on hyvät tarkoitusperät, mutta neuvostoliittolainen hankintalaki ohjaa hankkeet karille jo ennen projektin aloitusta.

Hankintatapa pakottaa käyttämään resursseja enemmän määrittelyyn ja virheiden korjaamiseen kuin laadukkaan lopputuloksen tuottamiseen.

Miten voisi toimia fiksummin? Ainakin nämä kolme asiaa tekisivät julkisista kilpailutuksista hyödyllisempiä:

1. Dialogi sidosryhmien välillä jo hankinnan määrittelyvaiheessa. Dialogin avulla tehdään parhaat teknologiavalinnat, varmistetaan rajapintojen avoimuus ja vältetään hölmöt vaatimukset. Näin varmistetaan, että tulevaisuudessa tarvittavat muutokset voidaan toteuttaa järkevästi. Tämä on kriittistä kestävän arkkitehtuurin suunnittelussa.

2. Kokenut toimija kokonaishankkeen hallintaan ja ylläpitoon. Näin voidaan hyödyntää parasta teknologiaa, oli se sitten suuren ohjelmistotoimittajan järjestelmä tai open source -pohjainen elementti. Kokenut palveluntarjoaja vastaa järjestelmän tuesta, kehityksestä ja ylläpidosta.

3. Kokonaishankkeen hallinnointi pienempinä aliprojekteina. Aliprojekteissa alan parhaat, erikoistuneet toimijat voivat loistaa. Projektimalliksi voidaan valita paras vaihtoehto. Pienet ja erikoistuneet toimijat eivät pärjää kokonaiskilpailutuksissa, mutta heidän osaamistaan kannattaa hyödyntää toteutuksessa. Tällä tavalla saataisiin ketteryyttä myös jättihankkeisiin.

 

Mikko Laaksonen työskentelee Fujitsun Tulevaisuustoimistossa ja vastaa viestintäpalveluista

JULKAISTU ALUN PERIN TALOUSELÄMÄN KUMPPANIBLOGISSA 21.2.2012