Salamaorganisaatio syntyy salakavalasti


Tehokkuuden tuominen yritykseen tai organisaatioon ei tapahdu yhdellä tai kahdella projektilla, vaan useiden pienten kehitysaskeleiden ja työtapojen muutoksen kautta. 

Tommi Rinnemaa, johtaja, infraliiketoiminta

Tommi Rinnemaa, johtaja, infraliiketoiminta

Puhelinnumerohaun muutos kuvaa pysäyttävästi, miten huomaamatta tehokkuus kasvaa arjessamme.

Vanha – siis 90-luvun ­­–malli henkilön tavoittamiseen oli etsiä puhelinluettelo, hakea aakkosia mielessä selaamalla henkilön sukunimi ja tämän jälkeen kopioida numero virheettömästi puhelimen valintakiekolle tai näppäimistölle. Joskus näin jopa sai kiinni jonkun.

Salamaorganisaatio tekee kaiken toisin.

Moderni yritysmatkapuhelin sisältää henkilöhakutoiminnot, jolloin numeron etsiminen tapahtuu kätevästi puhelimella. Suosittuihin sosiaalisen median palveluihin tallennetut tiedot haalitaan tietysti käyttöön automaattisesti. Myös yhteyttä yrittävät tuntemattomat numerot selvitetään automaattisesti ennen puheluun vastaamista.

Sähköisten työtilojen kautta syntyvä tehokkuus on vastaava muutos, ja lisää esimerkkejä salakavalasta tehokkuuskehityksestä on runsaasti.

Yhä tehokkaampia työtapoja käyttäviä salamaorganisaatioita kuvataan usein termillä enterprise 2.0, social enterprise tai jotain muuta yhtä lennokasta. Näiden termien määritelmiäkin on on lukemattomia. Muun muassa Wikipediaan on enterprise 2.0 -määritelmän kohdalle listattu myös joukko yksittäisiä palveluita, joita organisaation pitäisi hyödyntää ollakseen oikea enterprise 2.0.

Termien sekamelskasta huolimatta markkinoilla riittää asiantuntijoita, jotka haluavat auttaa yrityksen siirtymisessä kertaheitolla 2.0-aikakaudelle.

Tämä on outoa.

Salamaorganisaatio tai enterprise 2.0 ei synny yhden tai kahden projektin lopputuloksena. Tehokkuus kasvaa asteittain useiden kehitysaskelien kautta ja uusien toimintamallien juurtuessa lopulta organisaatioon.

Vaihtoehtoja näille asteittaisille toimenpiteille riittää. Onko henkilöiden tavoitettavuus kunnossa? Miten jaamme materiaalia sisäisesti? Miten materiaalia toimitetaan turvallisesti ulkoisille kumppaneille? Miten etätyöntekijä saa työnsä tehtyä ja tuntee samalla itsensä osaksi työyhteisöä?

Huomionarvoista on myös se, ettei salakavala tehokkuuskehitys ole hidastumassa. Kaukana ei esimerkiksi liene päivä, kun kamerakännyköiden hurjille megapikselimäärille löydetään vihdoin hurjan hyviä käyttökohteita myös työajalla. Toivottavasti näitä jatkohankkeita ei sitten nimitetä enterprise 3.0 -projekteiksi.

Tommi Rinnemaa vastaa Fujitsun infrastruktuuripalveluista Suomessa

JULKAISTU ALUN PERIN TALOUSELÄMÄN KUMPPANIBLOGISSA 6.3.2012