Mistä tunnet sä innovaation?


Olemmeko liian ankaria kun arvioimme uusia innovaatioita? Odotammeko niiltä liian varhain toteutuskelpoisuutta?

Mika Hyppönen Innovation Officer

Mika Hyppönen
Innovation Officer

Nykyisessä taloustilanteessa on ymmärrettävää, että odotamme kiihkeästi innovaatioilta heti käytännön sovellusta ja uutta myytävää, joka kasvattaa liikevaihtoa. Jääkö nyt kuitenkin hyviä ideoita käyttämättä varsinkin, jos innovaatio vaatisi vielä kehittämistä?

Yritykset eivät hevin innostu myöntämään tuotekehitysvaroja epävarmoihin ja ehkä jopa riskipitoisiin kohteisiin. Päivän sana on time-to-market eli kuinka nopeasti pystymme kääntämään idean myytäviksi tuotteiksi ja palveluiksi.

Millainen maailmamme olisi, jos näin olisi käynyt rätisevälle ja katkonaisia lauseita tuottavalle laitteelle, jota aluksi kutsuttiin langattomaksi lennättimeksi?

Lennätin perustui James Clerk Maxwellin vuonna 1873 keksimään sähkömagneettisen aaltoliikkeen teoriaan.  Heinrich Rudolf Hertz edisti sitä vuosina 1886–1888. Mutta vasta vuonna 1893 serbialaissyntyinen Nikola Tesla teki tällä laitteella St. Louisissa Missourissa ensimmäisen julkisen radiokoelähetyksen.

Jos olisimme saaneet arvioitavaksi laitteen silloin, olisimmeko kylmästi todenneet, että tästä ideasta ei koskaan tule mitään?

Miksi ihmeessä kuunnella huonolaatuista ääntä, kun voit aina mennä itse konserttiin kuuntelemaan alkuperäistä esitystä? Olisiko meillä nykypäivänä aikaa odottaa 20 vuotta (Hertzin keksintö vuonna 1886 –> Maailman ensimmäinen radiolähetys jouluaattona 1906,  Reginald Fessenden) ennen kuin saamme ideamme käytäntöön?

Idean toteutus vaatii rohkeutta

Ideoita ja innovaatioita on erilaisia. Jotkut voidaan kaupallistaa hyvin nopeasti ja suoraviivaisesti. Tyypillistä näille ideoille on kuitenkin se, että ne on myös nopea kopioida ja usein niitä keksitään samanaikaisesti useissa paikoissa. Tällöin ideasta odotettava tuotto jää vaatimattomammaksi ja elinkaari lyhyemmäksi.

Ideat ja innovaatiot jotka vaativat kypsyttämistä, hautomista ja kehittämistä ovat työläitä ja sisältävät omat riskinsä. Tällaiset ideat vaativat edelläkävijöitä ja rohkeutta.

Meillä Fujitsussa tällainen idea oli esimerkiksi siirtyminen tuotelähtöisyydestä palveluihin, kohti Patja-palvelua. Innovaatio ja sen aikaansaama murros vaativat paljon rohkeutta ja edelläkävijäasennetta, mutta näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että se myös kannatti.

On kuitenkin syytä muistuttaa että uuden luominen ei välttämättä tarkoita vanhasta luopumista, vaan aikaisemmat mallit jatkavat omaa kehityskaartaan. Konsertit eivät loppuneet, vaikka radio pystyi jakamaan ne laajemmalle joukolle. Eikä myöskään meidän tuotteidemme kysyntä loppunut, vaikka kokonaisuus laajentui palveluihin.

Kokeile kahvipöytätestiä

Ns. työläiden ideoiden yksi haaste on niiden tunnistaminen. Yleensä kysymys on heikoista signaaleista eli siitä, että joku tai jotkut ihmiset uskovat asian merkittävyyteen ja haluavat myös sitoutua asian edistämiseen.

Heikkojen signaalien kanssa voi käyttää esimerkiksi ”kahvipöytätestiä”. Kerro ideastasi työkavereille rattoisassa tilanteessa kahvittelun lomassa. Jos reaktio on, että ”ei tule ikinä onnistumaan” tai ”en ole ikinä moista kuullut”, saatat olla oikeilla jäljillä.

Tietenkin on syytä pitää mielessä myös se vaihtoehto, että ideasi saattaa olla myös ihan oikeasti tyhmä 🙂 . Tyhmissä ideoissa on kuitenkin se hyvä puoli, että nekin auttavat eteenpäin, laajentamaan ajattelua totutun ja turvallisen alueen ulkopuolelle. Sivutuotteena putkahtelee yleensä ilmoille myös hyödyllisiä ja toteutuskelpoisia ideoita.

Hyötyä pitää tulla

Innovaatioiden kypsyttäminen on järjestelmällistä toimintaa. Vaikka lähtisimmekin liikkeelle hullusta ideasta, se vaatii määrätietoista – jopa tavoitehakuista – kehittämistä. Jokin taho on saatava uskomaan ideaasi ja sen edistämiseen eli se pitää osata myydä, siis jollekin muulle puolison ja sukulaisten lisäksi. Liike-elämässä tämä tietenkin edellyttää kaupallista näkemystä siitä, mitä idea voi joskus tuottaa. Sama vaatimus koskee myös yhteiskunnallisesti merkittäviä ideoita. Ideasta pitää olla jollekin taholle jotain hyötyä.

Haastavin vaihe on kuitenkin se, kun marssiväsymys alkaa painaa eivätkä idean alullepanijat enää jaksaisi viedä hanketta eteenpäin. Tällöin on hyvä palata alkulähteelle ja miettiä, mitkä olivat ideasi alkuperäiset perustelut. Aina on helpompi edetä, jos idearyöpyn keskelläkin muistaa, mitä olimme tavoittelemassa ja miten ajattelimme siihen päästä.

4 Comments

Add yours
  1. 1
    SW

    Innovaatioiden onnistuminen on yhteistyötä, jossa ”ajatellaan eteenpäin”. Kumppaneilla pitää olla kyky kuvitella uusia mahdollsiuuksia. Ilman mielikuvia pyöritään ajatuksessa: ”ei tuo voi toimia”. Keksijän propelli pitää siis olla hatun sisällä ja hattu päässä 🙂

    Toinen merkittävä syy on ”Tehdään tämä vielä tämän kerran vanhalla tavalla.”

    Karu tosia asia (tieto lähde Rastorin kurssi) on, että vain noin 20 % suomalaisista ottaa vastaan auliisti uusia ajatuksia. Niistäkin suurin osa on nuoria miehiä ja naisia sekä keski-ikäisiä naisia. Siis tilastollisesti päättävässä tahossa niitä on suhteellisen vähän.

    • 2
      Mika Hyppönen

      Olen samaa mieltä, eli vain yhdessä toimimalla pystymme tekemään jotain merkityksellistä ja lisäksi uudet ajatukset vaativat rohkeutta. Askeleiden ottaminen uuteen suuntaan kuitenkin edellyttää myös katseen siirtämistä nykyisestä tulevaisuuteen.

      Ehkä mainitsemasi 20% perustuu juuri siihen että pieni osa ihmisistä on ns. pioneerihenkisiä ja ovat valmiita muuttamaan vallitsevaa nykytilaa – status quota. Mielestäni suurin haaste tässä, olivat nämä pioneerit sitten nuoria miehiä ja naisia tai keski-ikäisiä naisia, on se että heidän tulee saada riittävä yhteisö ajatuksiensa taakse.

      • 3
        SW

        Lainaus:
        ”Mielestäni suurin haaste tässä, olivat nämä pioneerit sitten nuoria miehiä ja naisia tai keski-ikäisiä naisia, on se että heidän tulee saada riittävä yhteisö ajatuksiensa taakse.”

        Näin on. Tämä tarkoittaa useimmiten sitä, että innovaatiota pitäisi myös markkinoida. Tässä piilee pieni vaara. Luovalla alalla – kuten tietotekniikka – on olemassa vaara, että jokainen, jolla on oma ajatus, alkaa markkinoida sitä. Syntyy tilanne, jossa asiakkaat unohtuvat ja kaikki keskittyvät sisäiseen innovaatiomarkkinointiin.

        Innovaatioita voi markkinoida myös suoraan asiakkaille ja sen kautta vasta oman yrityksen käyttöön. Hyvä keino, ehkä paras – tiedän kokemuksesta. Mutta tässäkin on vaara, jos asiakkaille esitetään samasta talosta paljon erilaisia näkemyksiä niin, asiakkaan käsitystä toimittajasta muodostua hyvin ristiriitaiseksi.

        Tuottava innovointi on siis todella vaikeasti hallittava, mutta välttämätön, toimintatapa menestyvälle yritykselle.

        Yksi neuvo innovaatioiden markkinointiin on vaihtaa keskenään innovaatioita, ja esittää niitä eteenpäin: ”Kuulin hyvän parannuksen…” Yleensä aloilla, joissa markkinoidaan itseään, käytetään managereita (urheilu, musiikki, taide,…). Itseään on vaikea uskottavasti kehua – varsinkin suomalaisen. Keksijät – ainakin keksijäyhdistysten jäsenet – tyrmäävät tämän ajatuksen. He eivät usko, että kukaan muu ei osaisi kertoa kaikkea omasta innovaatiosta. Ehkä tässä on yksi syy miksi innovaatio ei mene ’kaupaksi’. Halutaan kertoa siitä kaikki eikä vaan oleellista eli innovaation etuja.

        • 4
          Mika Hyppönen

          Hyviä kommentteja. Itseasiassa käsittelin hieman tätä aihetta vanhemmassa blogissani ”Neljä askelta aitoihin innovaatiohelmiin” 26.6.2012.
          Siinä pyrin tuomaan esiin että innovoija, keksiä tai joku muu luova henkilö ei välttämättä pysty yksin edistämään riittävästi omaa ideaansa vaan tarvii ympärilleen tukiverkoston. Tukiverkoston tehtävänä on auttaa ideaa jalostumaan, kehittää sitä eteenpäin ja myös huolehtia markkinoinnista. Usein innovointi ei ole yksityisyrittäjyyttä, sillä harvasta meistä nämä ominaisuudet löytyvät yhdestä ja samasta henkilöstä.

Comments are closed.