Ajasta ja paikasta riippumatta


Pasi Lehmus Aluejohtaja

Pasi Lehmus Aluejohtaja

Muutin pääkaupunkiseudulta Tampereelle 10 vuotta sitten. Sen jälkeen olen tehnyt etätöitä eri muodoissaan lähes päivittäin. Junasta, kotoa käsin, puiston penkiltä, kahviloista, lentokentältä, hotelleista.

Etätyö on muuttunut näiden vuosien aikana monessa mielessä:

– Voit tehdä työtä sujuvasti online lähes kaikkialta
– Päätelaitteet ovat kehittyneet huimasti (älypuhelimet, tabletit, kannettavat)
– Etäkokoukset ovat nykyään arkipäivää
– Etätyöhön suhtaudutaan nykyään myönteisesti, eikä sitä pidetä enää lusmuilemisena

Toimistotilojen kehitys on sen sijaan ollut konservatiivista. Vaikka työnteon tavat ovat muuttuneet rajusti, tilat ovat pysyneet lähes entisellään. Edelleen melkein kaikki toimistotyöntekijät tulevat päivittäin toimistoon. Keskitettyyn toimistorakennukseen, jonne kuljetaan aamuruuhkassa ja josta palataan iltaruuhkassa.

Mitä isommasta firmasta on kysymys, sitä todennäköisemmin toimistoon tulevat työntekijät eivät tee töitä keskenään. Tiimien jäsenet tulevat eri paikkakunnilta, usein myös eri maista. Yhteyksiä pidetään puhelimitse tai videolla. Toimiston rooli on enemmänkin sosiaalinen, se vahvistaa saman firman työntekijöiden yhteenkuuluvuutta.

Entäs, jos toimistot hajautettaisiinkin satelliiteiksi? Tapiolan toimisto, Myyrmäen toimisto, Tikkurilan toimisto, Itäkeskuksen toimisto. Ja ydinkeskustan city-ihmisille oma jugend-toimisto. Työntekijöiden matkat lyhenisivät, ja silti firmassa säilyisi sosiaalinen yhteys.

Oikea nykyaikainen toimistotyö ei – nimestään huolimatta – juuri perustu fyysiseen toimistotilaan. Teet työsi missä haluat, kunhan saat tuloksia aikaan. Ja yhteenkuuluvuus voidaan hoitaa vaikka aina perjantaisin. Viikon päätteeksi kokoonnutaan yhteen, ja silloin keskitytään nimenomaan yhteiseen tekemiseen ja yhdessäoloon.

Tulosten mittaaminen onkin sitten oma lukunsa. Kysytpä keltä tahansa, työajan mittaamista pidetään vanhanaikaisena. ”Ei kai täällä makseta tehdyistä tunneista, vaan tehdyistä tuloksista”. Entäs, jos työajan seuraamisesta luovuttaisiin kokonaan? Silloin vastuu työnteosta siirtyisi aidosti kullekin työntekijälle. Ja jos työaikaa ei mitattaisi lainkaan, ei myöskään kertyisi saldovapaita.

Itselleni etätyön paras puoli on keskittyminen. Kirjoitan tätä juttua par´aikaa kotona – pyjama päällä. Kello on 9.52. En lue sähköposteja, vaikka niitä tipahteleekin laatikkoon koko ajan. Myös junassa teen useimmiten töitä offline – laadin tarjousta asiakkaalle, teen esitystä tulevaan kokoukseen tai suunnittelen kollegalle läksiäispuhetta. Halutessani voisin hyvinkin tehdä junassa töitä online – VR-junaverkko toimii olennaisesti paremmin kuin junan vessa.

Mutta on fyysisellä läsnäolollakin puolensa. Otan esimerkiksi taannoisen työkaverini, myyntijohtaja Matti Tossavaisen. Kokenut konkari, tunsi telealan ja isot asiakkaat kuin omat taskunsa. Matti oli aina Pasilan toimistotalon 5. kerroksen nurkkahuoneessa, nuorempien tukena ja turvana. Matin huoneen ovella oli aina jonoa, eikä Matti ollut koskaan etätöissä.

Mutta minulle etätyö sopii, ja aion tehdä etätöitä jatkossakin. Huomenna, ylihuomenna, tännään, kuten Jope sanoisi. Nyt menen suihkuun.

2 Comments

Add yours
  1. 2
    Kimmo Matero

    Enpä voisi olla juuri enempää samaa mieltä. Itsekin lähdin eräästä
    suuryriryksestä, kun luovaan ja yrittäjähenkisyyttä vaativaan työhön kuluvaa aikaa alettiin seurata, ja minut laitettiin vastaamaan seurannan toteutumisesta….

Comments are closed.