Miten vapaa sielu sitoutetaan?


Tuomas Levoniemi Kehityspäällikkö

Tuomas Levoniemi
Kehityspäällikkö

Vapaa-ajattelijan päiväkirjasta, osa 1

Muutos on tänä päivänä ainoa asia, josta voi olla varma. Ihminen on kuitenkin ohjelmoitu pelkäämään muutosta. Toisaalta ihminen on luonnostaan myös utelias. Uusille urille on turvallisempaa mennä toisten vielä lämpimiä jalanjälkiä pitkin. Jos eläisimme yhä luolissa, tämä ohje olisikin varmasti paikallaan selviytymisen kannalta.

Valtavan informaatiotulvan ja kovan kilpailun maailmassa varovaisuus ei enää toimi – ei yrityksissä eikä henkilökohtaisessa elämässä. Ei kuitenkaan ole helppoa olla utelias ja avoin uusille asioille. Uteliaana ja kyseenalaistavassa moodissa joutuu usein menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Ensin pitää uskaltaa murtaa omat luutuneet näkemykset ja voittaa epäonnistumisen pelko. Vasta tämän jälkeen on mahdollista tuulettaa myös ympäristön näkemyksiä. Ellet itse usko, et saa muitakaan mukaasi. Pitää siis tehdä sitä mitä rakastaa ja mihin uskoo!

Lujasta uskosta huolimatta ei ole mitenkään varmaa, että näkemyksesi otetaan vakavasti. Varsinkin kvartaalibisneksessä kun mietitään, mihin suuntaan taas pian mennään. Valinnat on ikävä kyllä usein tehty jo ennen eri vaihtoehtojen punnitsemista. Päättäjät teettävät selvityksiä löytääkseen vanhaa, toimivaksi todettua linjaa tukevia arvioita. Jos arvio on päinvastainen, se ei vaikuta lopputulokseen. Työ jää viranpuolesta tehdyksi selvitykseksi, joka pölyttyy pöytälaatikossa.

Pitäisikö tästä lannistua? Mielestäni ei.

Ei kannata lannistua, vaikka omalla toiminnalla synnytettävät muutokset ja uudet ajatukset olisivat miten pieniä tahansa. Ei pidä lopettaa yrittämistä. On arvokasta itse toimia esimerkkinä ennakkoluulottomasta uusien urien etsijästä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että nopeus on valttia. Voittajien joukossa on se, joka pystyy oppimaan ja soveltamaan uusia asioita omassa ja organisaationsa toiminnassa. Lämpimien jalanjälkien seuraajat saavat vain tähteet. Heidän toiminnastaan puuttuu dynamiikka ja kyky ratsastaa näkyvyyden aallonharjalla.

Mieleen tulee varmasti monta esimerkkiä epäonnistumisista uusiutumisen puutteen takia. Suomalaiset muistavat viime ajoilta esimerkkejä siitä, mitä käy, kun yritys tulee riittävän suureksi ja vahvaksi jollakin alueella. Silloin kietoudutaan itsetyytyväisyyteen ja tehdään vain pieniä kosmeettisia muutoksia tuotteisiin. Samalla varmistellaan vakaata tulovirtaa. Organisaatio jähmettyy hierarkiaksi ja vapaat mielet pakenevat yrityksestä turhauduttuaan pysähtyneisyyteen.

Jokainen organisaatio tarvitsee vapaat ajattelijansa selviytyäkseen yhä uusista haasteista. Jokainen ei voi olla täysin vapaa ajattelija. Muuten organisaatio ajautuisi kaaokseen. Haaste on se, miten propellihattujen työtä voidaan johtaa siten, että se hyödyttää organisaatiota. Tähän ei ole yksinkertaista vastausta. Mutta ainakin pitää mahdollistaa ilmapiiri, joka ei rankaise kyseenalaistamisesta ja joka rohkaisee uusien ajatusten esittämistä.

Ajatuksen voisi kiteyttää lauseeseen: ”Menestyksen edessä on vain pelko muutoksesta”.
Jos jaksaa johdonmukaisesti viedä asioita suuntaan, johon uskoo, jonakin päivänä tulee toteen Mahatma Gandhin toteamus: “First they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win.”