Tokio – 23 vuotta sitten ja nyt


Pasi Lehmus, aluejohtaja

Pasi Lehmus, aluejohtaja

Teimme kesäkuussa ystäväpariskunnan kanssa lomamatkan Tokioon, jossa asuimme samaan aikaan vuosina 1990–1991. Halusimme verestää vanhoja muistoja, käydä tutuissa paikoissa ja vertailla keskenään silloista ja nykyistä Tokiota. 

Paljon oli muuttunut, mutta yllättävän paljon oli silti ennallaan.

Kadunkulmissa näkyi edelleen perinteisiä vaaleanvihreitä yleisöpuhelimia, vaikka kaikilla tokiolaisilla onkin jo kännykkä. Eikä vain kännykkä, vaan älypuhelin eli ”smaatofon”.  

Japanilaiset ovat kännykkäkansaa, niin kuin me suomalaisetkin. Japanilaiset eivät juuri puhu kännykkäänsä julkisilla paikoilla, mutta räpläävät vekottimiaan sitäkin enemmän. Pelaavat pelejä, käyvät facebookissa… Metrossa yli puolet paikallisista touhuaa jotain kännykkänsä kanssa. Loput lukevat mangoja tai nukkuvat.

Mikä oli muuttunut?

  • Takseilla on navigaattorit, joiden ansiosta asiakkaan ei enää tarvitse opastaa kuljettajaa kohteeseen.
  • Etsin vanhaa kotiani (Meguro 4-15-11), jonka ympäristö oli aika lailla muuttunut. Kysyin lähistöllä asuvalta iäkkäältä naishenkilöltä neuvoa, ja hän opasti minut kännykän navigaattorin avulla oikeaan osoitteeseen.
  • Tokion juna- ja metromatkat voi nyt maksaa kätevästi maksukortilla, eikä matkan hintaa tarvitse enää päätellä etukäteen japaninkielisestä linjakartastosta.
  • Ennen muumit olivat ”se suomalainen juttu” japanilaisten lasten keskuudessa. Nyt tilalle ovat Angry Birdsit. Vaimoni piti Suomi-esitelmän 11-vuotiaille japanilaisille koululaisille, ja kolme neljästä oppilaasta tiesi Angry Birdsin.
     

Mikä ei ollut muuttunut?

  • Hinnat Tokiossa eivät jostain syystä nouse, ainakaan päivittäistuotteiden hinnat. Lounasraamen (nuudelikeitto) maksoi 23 vuotta sitten 500 jeniä (4 euroa) ja olutpullo niin ikään 500 jeniä. Kesäkuussa 2013 ne maksoivat yhä  500 jeniä.
  • Tietotekniikkaan liittyvä sanasto on edelleen helppoa ja mukavaa: intaanetto (internet), pasokon (personal computer), hoomupeegi (homepage), nettowaaku (networks), kompuutaprattofoomu (computer platforms)…
  • Englannin kielen osaaminen on edelleen tosi vähäistä. Japanin kotimarkkinat ovat sen verran isot, ettei siellä ole Suomen kaltaista pakkoa oppia muita kieliä. On hyvä muistaa, että vain viisi prosenttia maailman ihmisistä puhuu englantia äidinkielenään.
  • Japanilaiset hihittävät edelleen ja laittavat käden suunsa eteen, kun kokevat outoja tilanteita. Jouduin tällaisiin tilanteisiin jostain syystä hämmästyttävän usein.

Päätin piipahtaa myös Fujitsun showroomissa, nimeltään ”trusted cloud square”. Pilvipalvelut tuntuvat olevan päivän sana myös Japanin tietotekniikassa. Jopa metroissa näkyi Office 365 -mainoksia.

Showroomissa oli esillä myös case-esimerkkejä. Yllätyin, kun mukaan oli valikoitunut myös suomalainen esimerkki – toimittajariippumaton kansallinen potilastietoarkisto. Hankkeeseen liittyen tokiolaiset kollegani tuntuivat olevan erityisen innostuneita suomalaisesta henkilötunnuksesta.

”Miten voi olla mahdollista, että asiakas tunnistetaan yksiselitteisesti kaikissa mahdollisissa palveluissa – julkisessa tai yksityisessä terveydenhuollossa, verovirastossa, teleoperaattorilla tai vaikkapa vakuutusyhtiössä?”

Olen ollut mukana monessa alkavassa MDM- eli Master Data Management -hankkeessa. Vasta nyt tajusin, että suomalainen, syntymähetkellä annettu henkilötunnus on itse asiassa esimerkki maailman parhaiten toimivista MDM-toteutuksista.