Tekeekö yhä älykkäämpi teknologia meistäkin yhä älykkäämpiä?


janne_lElämme taas historiallisia aikoja. It-alalla on hehkutettu (esim. Gartner ja IDC) jo pitkään disruptiivisista voimista, jotka mullistavat sekä it-toimialan että itse asiassa kaikki muutkin toimialat.

Keskustelun ytimessä on ajatus siitä, että digitalisoimalla prosesseja ja arvoketjuja uusien teknologioiden avulla (moottoreina pilvi, analytiikka, mobiliteetti ja sosiaaliset yhteistyövälineet) luodaan uutta liiketoimintaa sekä tehostetaan vanhaa.

Fujitsun visio vie tämän ajattelun askelta pidemmälle, jolloin ei ollakaan optimoimassa pelkästään omistajan tuottoja, vaan tekemässä koko yhteiskunnasta parempi paikka: älykäs, ihmiskeskeinen yhteiskunta (Human Centric Intelligent Society). Fujitsu havainnollistaa tätä visiota ja keinoja, joilla sitä kohti kuljetaan muun muassa oheisen kuvan kaltaisella jäsennyksellä.hcis

Mielestäni jäsennys on erittäin hyvä ja tavoite oikea, mutta kehittyvätkö kyvykkyydet eri ”kerroksissa” samalla nopeudella ja samaan suuntaan? Tarkastellaanpa kuvaa alhaalta ylös kerros kerrallaan:

  1. It-ympäristöjen päästä päähän optimoinnissa tavoitteena on sekä toteuttaa kyseinen kerros mahdollisimman luotettavasti ja kustannustehokkaasti että mahdollistaa edellisen avulla seuraavan kerroksen tehokas toteutuminen. Johtopäätös: Kyllä, tämä kehitys on vahvasti käynnissä.
  2. Liiketoiminnan ja yhteiskunnan kehittäminen informaation avulla on myös selkeä toimenpide. Lisäinformaatio mahdollistaa paremman ohjauksen ja ennen kaikkea kokonaisvaltaisemman optimoinnin, oli kyse sitten yrityksistä tai yhteiskunnasta. Johtopäätös: Kyllä, tietoa on saatavissa koko ajan yhä enemmän ja sen analysointiin on yhä parempia työkaluja, joten tämä kehityskin on vahvasti käynnissä.
  3. Innovaatioiden luominen ihmisten toimenpiteillä on alue, jossa ei ole selkeästi määritelty tavoitetilaa innovaatioille. Johtopäätös: Tästä ei vallitse kovinkaan suuri konsensus eivätkä tulokset ole aina kovin rohkaisevia (esimerkiksi Digibarometri 2014). Mitä kaikkea teemme kaikella sillä tiedolla, jota alemmat kerrokset meille tuottavat, jotta visio ihmiskeskeisestä älykkäästä yhteiskunnasta toteutuisi?

Kun tarkastellaan monia yhteiskunnan isoja haasteita, kuten globalisaatio, väestön ikääntyminen, kaupungistuminen, ilmansaasteet tai ruokahuollon järjestäminen alati kasvavalle populaatiolle, tuntuu välillä, ettei innovaatiotoiminnan fokus ole valitettavasti lainkaan samaa paria Fujitsun vision ja teknologian tuomien mahdollisuuksien kanssa.

Professori Alf Rehnin taannoista seminaariesitystä vapaasti siteeraten: ”Innovaatiosta kyllä puhutaan nykyään maagisena keinona kaikkiin vaivoihin, mutta valtavan innovaatiopaatoksen lopputuloksena syntyy tyypillisesti pelkkää puhetta innovaatiosta itsestään – tai sitten hattaranmakuinen viinirypäle.”

Tuntuu tosiaan siltä, että uusi teknisten innovaatioiden aalto saa ihmiset käyttämään yhä enemmän aikaa uusilla teknisillä ”leluilla” leikkimiseen. He lähettävät toisilleen ”arkihaasteita” ja ovelimmat rakentavat mobiilisovelluksia, jotka kertovat vastaanottajille, mitä heidän pitäisikään tänään tehdä.

Hauskaa ehkä, joskus tekijälleen erittäin kannattavaakin, mutta tuskin näillä ratkaistaan perustavaa laatua olevia kysymyksiä, joihin vastaamista Fujitsun (ja monen muun ict-yrityksen) visio ja ennen kaikkea yhteiskunnalliset megatrendit edellyttävät.

Tästä kaikesta mieleen nouseekin kiinnostava kysymys: Tekeekö sinänsä kiistaton teknologian kehittymistrendi valtaosasta ihmisiä voimaantuneita tekemään uusia, merkittäviä innovaatioita vai laiskoja ja uusavuttomia:

  • Skenaario 1 (positiivinen korrelaatio): Automatisoimalla rutiinilihastyö (tyhmät koneet) sekä rutiiniaivotyö (älykkäät koneet) ihmisistä tulee yhä älykkäämpiä ja tuottavampia, koska voimme keskittyä ei-rutiiniaivotyöhön (esimerkiksi ihmisen ja koneen tehokas yhteistyö lääketieteellisissä operaatioissa). Lajimääritelmän mukaanhan toki olemmekin jo kaikki täällä (Homo Sapiens).
  • Skenaario 2 (negatiivinen korrelaatio): Yhä älykkäämmät koneet tekevät yhä useammat asiat ”automaattisesti” tehden ihmisistä entistä uusavuttomampia ja laiskempia – riippuvaisia älykkäistä koneista ja etääntyneitä reaalimaailmasta.

kuva2

Kysymyksen asettelu on vahva kärjistys, mutta kysymys on mielestäni tarpeellinen. Lienee nimittäin niin, että molemmat skenaariot toteutuvat jossain määrin – mutta valitettavasti eri tavalla eri ihmisille. Osa käyttää uusia työkaluja menestyksekkäästi itsensä ja tekemisensä kehittämiseen, osa passivoituu niiden seurauksena entisestään, osan tekemiset muuttuvat kehityksen kautta tarpeettomiksi.

Uskon, että ne organisaatiot, ja miksei valtiotkin, jotka osaavat SEKÄ ottaa hyötykäyttöön teknologian mahdollistamat uudet työkalut ja uudelleen määritellä niiden avulla toimintoja ja rakenteita ETTÄ saavat ihmisten enemmistön pidettyä mukana tässä kehityksessä, ovat tämän vuosisadan voittajia.

Mitä enemmän ihmisiä saadaan mukaan lunastamaan teknologian lupaus, kun ratkaistaan merkittäviä ongelmia, sen parempi. Ja tietenkin tavoite edellä, ei teknologia. Samalla täytyy kuitenkin miettiä, mitä tehdään sille joukolle, joka aina jättäytyy uuden ulkopuolelle – ja varmistaa, ettei tämä joukko ainakaan edusta enemmistöä.

Riskinä on se, että nojataan turvallisuuteen ja vallitseviin käytäntöihin, ja jäädään liian pitkäksi aikaa kiinni menneeseen. Tai vain pieni joukko käyttää uusia teknologioita ainoastaan kuriositeettina. Lopulta kyse lienee aivan samankaltaisesta kehityksestä kuin kaikissa aikaisemmissakin murroksissa, kuten äärikuluneet esimerkit historiasta osoittavat.

Teknologia todella mahdollistaa paremman yhteiskunnan, jos vain osaamme soveltaa sitä oikeisiin kohteisiin, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Osa johtaa kehitystä, osa sopeutuu siihen, ja osa jää junasta eikä sopeudu.

Mihin joukkoon sinä, organisaatiosi tai yhteisösi kuulutte – oikeasti?

– Janne Laine työskentelee Fujitsun Nordic-organisaatiossa, jossa hän vastaa kilpailuympäristön ja markkinoiden seurannasta.

1 comment

Add yours
  1. 1
    Vesa M.

    Oivaltava analyysi. Tuohon kehityksen ulkopuolelle jättäytyvään joukkoon pitää todellakin kiinnittää enemmän huomiota. Nykyään monet pitävät heitä kehityksen kelkasta pudonneina mutta kaikki eivät sitä ole vaan he ymmärtävät ja hyväksyvät kehityksen mutta haluavat jatkaa perinteistä käsillä tekemistä. Väännetäänkö heidät väkisin mukaan teknologiayhteiskuntaan vaan annetaanako heillekin mahdollisuus toimia osana kokonaisuutta omalla tavallaan? Minusta tuntuu siltä että ensimmäinen vaihtoehto on suositumpi.

Comments are closed.