Pelosta vapaa


Vapaa-ajattelijan päiväkirjasta, osa 6

TuomasLevoniemi

Mikä tekee elämästä epätyydyttävää, raskasta ja puuduttavaa? Arkipa tietenkin. Arjen vastakohtana vapaita ja lomia odotetaan innokkaasti Jos loma ei sitten vastaakaan kaikkia tavoitteita, maailma kaatuu ja stressitaso on korkealla. Pitääkö sen mennä näin?

Ihminen mielellään toistaa vanhaa kaavaa ja toimintamallia, koska se on turvallista. Rutiini alkaa sitten maistua puulta pitkän päälle. Sitä haluaisi toimia uudella ja erilaisella tavalla, mutta ei uskalla. Uskalluksen puutetta me sitten hyvinkin luovasti selitämme ja perustelemme kanssaihmisille, mutta varsinkin itsellemme. Käytämme myös epätyydyttävän tilanteen ylläpitämiseen usein huomattavasti energiaa ja aikaa.

Joskus olemme arjesta ja työstä niin stressaantuneita ja väsyneitä, ettemme jaksa vapaallakaan elää ja tehdä asioita eri tavalla kuin arjessa. Sen sijaan yritämme lepäämällä palautua. Lepokaan ei välttämättä auta, koska usein suurin rasite ehkä onkin se, että työstä ei enää saa samaa tyydytystä kuin ennen, mutta uuteen suuntaankaan ei uskaltaisi lähteä.

Yhteiskunta pitää rutinoinutta perusarkea tavoiteltavana ja oikeana. Jos liian moni työmuurahainen viikon alkajaisiksi toteaisi, että ”En saa tästä työstä tyydytystä, haluan tehdä jotain muuta”, yhteiskunta romahtaisi. Meitä sidotaan myös pelottavilla tarinoilla, miten voi käydä, ellei tyydy osaansa: ”Joudut työttömäksi!”, ”Olisit onnellinen siitä mitä sinulla jo on!” Ja: ”Näin on aina ennenkin toimittu!” Myös ympärillä vellova kielteinen talousuutisointi suitsii muutoshaluja.

Turvallisuuteen tuudittautuminen, tylsistyminen ja pelko ovat suuria uhkia myös yhteiskunnalle. Länsimaissa on eletty jo muutama vuosikymmen yllättävän rauhallisesti. Mutta jos yhteiskunta kangistuu pitkäksi aikaa kaavoihinsa, sisäinen jännite kasvaa. Kehitys hidastuu ja luovuus kuolee. Haluttomuus oikeaan muutokseen ja tylsistyminen yhdistettynä näköalattomuuteen voi tuottaa myös aggressioita ja nostaa vanhoja kaunoja pintaan pelottavin seurauksin.

Suvantovaiheessa rutiineista on toki hyötyä, mutta muutosvaiheessa rutiineista ja niitä ylläpitävistä peloista on haittaa. Nyt ilmassa on muutoksen tuulia. Toivon, että muutokset ovat positiivisia ja vievät hyvään suuntaan. Ikävä kyllä myös negatiivinen suunta on mahdollinen. Tätä ruokkivat ikävät uutiset, jotka helposti entisestään kaventavat maailmankuvaa.

Tänään kuitenkin heräsin aikaisin ja päätin, että teen rohkeasti muutoksen. Löysin myös hyvän mietelauseen, joka voisi itse kullakin olla uudistumisen ideologian ytimessä:
”The meaning of life is to find your gift. The purpose of life is to give it away”
– Pablo Picasso –

  • Tuomas Levoniemi toimii kehityspäällikkönä Fujitsun Managed Service -yksikössä. 

1 comment

Add yours
  1. 1
    Pertti Mäkitalo

    Tuomas, erinomainen kirjoitus. Osuit naulan kantaan. Pelkojen voittaminen on niin hankalaa, mutta aah, palkitsevaa. Ja kun sen on kerran tehnyt, toinen kerta on helpompi, jne. Ja sitten myöhemmin harmittelee menetettyä aikaa, miksen toiminut toisin jo aiemmin.

    Mutta sellaista on elämä ihmisenä. Jos kaikki muistettaisiin tuo Picasson ’totuus’ niin monille elämä voisi olla palkitsevampaa.

    Hyvää kesää Tuomas sinullekin!

Comments are closed.