Ilmainen liiketoimintaidea ja pari tulevaisuuden osaamisvinkkiä


PaulaLouetKeskustelimme jokin aika sitten työkaverin kanssa kahvikupin ääressä ikääntyvistä vanhemmista ja sukulaisista.

Kollegan murheena oli se, että erilaisia hoidettavia asioita riittää niin, että silloin kun Suomen toiselle puolelle matkustaa, aika kuluu asioita selvittäessä ja hoitaessa ja kotiin lähtiessä on huono omatunto, kun ei oikein ehdittykään jutella. On huoltomiestä, Kelaa, digi-tv-asentajaa, terveydenhuoltoa, pankkia, matkapuhelinoperaattoria… Todennäköisesti tuttua melko monelle.

Kollega kaipasi yhtä tahoa, palveluntarjoajaa, joka ottaisi langat käsiinsä ja jolle vanhenevan sukulaisen asiat voisi luottaa hoitaakseen. ”Ilmainen liiketoiminta-ajatus”, hän totesi. ”Käyttäisihän sitä ajan mieluummin äidin kanssa seurusteluun kuin sen putkimiehen.”

Vähän aiemmin olimme workshopanneet erään tiimin kanssa sitä, mitä on erinomainen palvelu ja millaisia tunteita se herättää. Jokaisen omissa hyvissä palvelukokemuksissa oli yksi keskeinen seikka: tunne siitä, että todellinen tarpeeni tulee ymmärretyksi ja voin luottaa siihen, että minulle tarjotaan juuri sitä, mitä tarvitsen.

Yksi esimerkki löytyi autokaupasta, jossa leasing-autoa etsiessä myyjä tarjosi ainoastaan itselle tarpeellisen määrän herkkuja, ei enempää eikä vähempää. Muita vastaavia oli tullut vastaan niin kodin verkkoyhteyksiä hoitaessa (”henkilö kuunteli asiani ja ryhtyi tosissaan hoitamaan sitä”) kuin kampaajallakin (”hän aina suosittelee, mitä uutta voisin kokeilla”).

Luotetuksi neuvonantajaksi

Roolissani HR-managerina olen viime aikoina pohtinut teemaa paljon osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Yhä useammassa roolissa korostuu jatkossa eräänlainen luotetun neuvonantajan rooli. Teknistä, syvällistä osaamista tärkeämpää on yhä useammissa rooleissa kyky kuunnella, osata kysyä lisää, tunnistaa kipupisteitä ja tarpeita.

Olennaisempaa kuin osata itse ratkaista asia on tunnistaa, mistä suunnasta ratkaisua lähdetään etsimään ja ketkä ovat ne henkilöt, jotka tarvitaan mukaan ratkaisemaan haastetta.

Taustalla on muutama keskeinen osaamisalue. Neuvonantajan roolissa tärkeää on ymmärtää laajasti liiketoimintaa ja eri toimialojen todellisuutta ja kyetä asettumaan kulloisenkin keskustelukumppani saappaisiin. Toisaalta täytyy ymmärtää riittävästi, miten eri teknologia-alueet kehittyvät, ja millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat. Nämä kaksi edellyttävät kiinnostusta seurata, mitä maailmalla ja omassa yrityksessä tapahtuu, oikeiden tietokanavien löytämistä ja niiden löydyttyä rautaista taitoa seuloa tietomassasta olennainen.

Toinen osa-alue ovat yhteistyöhön liittyvät taidot. Aito kiinnostus toisen osapuolen näkökulmaan ja taito asettua hänen asemaansa ja kaksi terveesti toimivaa korvaa ovat hyvä lähtökohta oikeiden haasteiden ja tarpeiden löytämisessä ja luottamuksen saamisessa. Lisäksi pitää olla halu ja taito toimia verkostoissa ja löytää oikeat ihmiset mukaan ratkaisun rakentamiseen.

Kolmas keskeinen osaaminen on mielestäni rohkeus. Neuvonantajalla pitää olla rohkeutta tehdä päätelmiä, luottaa omaan asiantuntemukseensa ja tarvittaessa ottaa myös vastuuta toisen puolesta, kun suuntaa näyttää. Yhä useammassa roolissa on ikään kuin noustava askelta ylemmäksi, konsultoivaan rooliin, omaa asiantuntemustaan jakamaan.

Lopputuloksena palvelua saavalle osapuolelle syntyy turvallisuuden tunne ja luottamus tietoa täynnä olevassa maailmassa. Oma ongelma ei enää ole pelkästään oma vaan asiantuntijan kanssa jaettu. Silloin se alkaa tuntua pienemmältä ja ratkaistavalta. Samoin voin luottaa siihen, että myös tulevat tarpeeni tulevat huomatuksi, joku seuraa kehitystä minun puolestani ja osaa löytää minun puolestani oikeat ratkaisut.

Tai jos joku tarttuu liiketoimintaideaan, voin luottaa, että äitini tietokoneen virustorjunta on kunnossa, tv ei räjähdä, patterit on ilmattu ja pankin suoramaksusopimus tehty.

4 Comments

Add yours
  1. 1
    Janne Nyyssönen

    Hieno kirjoitus! Kuten Paula kirjoittaa ” Neuvonantajan roolissa tärkeää on ymmärtää laajasti liiketoimintaa ja eri toimialojen todellisuutta ja
    kyetä asettumaan kulloisenkin keskustelukumppani saappaisiin” – tämä edellyttään lisäksi aitoa, rehellistä innostuneisuutta asiaan! Rohkeutta uskoa itseensä, sekä pään nostamista polvien välistä ylös ja kuunnella itseään. Eräs asia mitä olen rohkeuteen liittyen miettynyt; olemmeko liialti asia- ja fakta -orientoituneita. Emme uskalla luottaa mielipiteeseemme ellei se perustu aukottomasti faktoihin – vai onko tämä yhteisötason haaste?

    • 2
      Paula Louet

      Hyvä kysymys, Janne – olemmeko liian asia- ja faktaorientoituneita. Voi olla ainakin asiantuntijaorganisaation vitsaus tai rooliin liittyvä opittu juttu, että haluamme olla faktoista varmoja. Mikä tietysti on hyväkin juttu, mutta joskus sitten estää hyvien ajatusten esiin tulemisen.

      Tätä liippaava asia, jota olen miettinyt, on rohkeus tuoda pöytään ideanraakileita ja luonnoksia. Tätä taitoa olemme minusta oppimassa, mutta valitettavan paljon yhä tehdään ja toisaalta myös odotetaan valmiita suunnitelmia, ehdotuksia tms. Mitä mieltä?

  2. 3
    Tarja Sinervo

    Loistava kirjoitus, paljon hyviä pointteja. Itselleni kolahti muistutus siitä, että taito löytää oikeat osaajat, on tärkeä. Kaikkea ei voi itse osata. Toinen tosi hauska ja niin terve huomio: ”kaksi terveesti toimivaa korvaa ovat hyvä lähtökohta”. Sen kun jokainen asiakastyössä toimiva muistaisi, niin kauppakin kävisi paremmin.

    • 4
      Paula Louet

      Hyvä kommentti, Tarja: taito löytää oikeat osaajat on kyllä kullan arvoinen ja väliin aika vaikea kuitenkin. Ja sitten pitää vain itse uskaltaa olla ”tyhmä” ja tietämätön ja kysellä niitä asioita, joita ei itse tiedä tai ymmärrä (siinä ne korvat! 🙂 ). Sellaisista keskusteluista syntyy monesti tosi hienoja ideoita.

Comments are closed.