Management by PERKUSSION


Lyömäsoittimillako Suomi nousuun ja Ruotsin ohi?

AnttiKytomakiEräänä aamuna huomasin työskenteleväni oikeassa ruotsalaisessa ict-projektissa. Ei se ihan suurena yllätyksenä tullut, koska asiaa oli jo pari vuotta valmisteltu erilaisten tarjouspyyntöjen, vaatimusmäärittelyjen ja keskustelujen kautta. Puoliksi suunniteltuhan on lähes kokonaan tehty, vai miten päin se nyt menikään.

Niin tai näin, siellä sitten olin supiruotsalaisessa projektitiimissä mukana keskustelemassa. Yksi yleisimmistä stereotypioistahan meillä Suomessa on ruotsalainen keskustelukulttuuri ja keskustelujen runsaus kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä. Useamman kuukauden työskentelyn jälkeen täytyy myöntää, ettei ainakaan projektityöskentely taida isompaa poikkeusta tuohon typiaan tuoda.

Miksi Ruotsilla menee hyvin ja Suomella ei ihan niin hyvin? Jos he kerran vaan keskustelevat ja keskustelevat eikä kukaan tee mitään – ei ainakaan päätöksiä. Pitävät vielä niitä ”FIKA” taukojakin, jolloin nautitaan kahvista, pikkupurtavasta, keskustelusta, lautapeleistä ja kortinpeluusta. Kaikilla on aikaa jutella, tervehtiä jokaista, katsoa silmiin, hymyillä ja tjänareroida. Hur mår du? Kuka ne hommat oikein siellä tekee: itsekseen jarruttelevat autot, sähköavusteiset polkupyörät, nurmikkorobotit, IoT-moottorisahat, globaalit huonekalu- ja huippumuotiketjut, lätkä- ja tennismestarit, hiperhitit, raggmunkit ja kasvavan kansantalouden. Ostavat vielä suomalaiset yrityksetkin itsellensä.

Me vielä sanomme, ja ennen kaikkea he sanovat, että ainakin Pisa-tutkimuksissa Suomi on aivan ylivoimainen Ruotsiin verrattuna. Ruotsin koululaitos on kuulemma ihan mitä sattuu. Siellä ei kukaan opi mitään. Kuitenkin he ovat niin hyviä mutta me emme. Maahanmuuttajiakin on miljardi enempi kuin Suomessa.

Kun sitten kuukaudet kuluivat ja keskusteluja tuli kuunneltua (suomalaisenhan ei itse tarvitse osallistua keskusteluun), ymmärsin miksi nimenomaan keskustelu on avain menestykseen: kertaus on opintojen äiti. Palavereissa keskustelua käydään niin kauan, että kaikki varmasti ymmärtävät mistä on kysymys. Lopuksi kaikki saavat vielä vuorollaan omin sanoin julkituoda jo sovitun asian omasta vinkkelistään käsin. Näin varmistetaan yhteinen käsitys siitä, mitä pitää tehdä, miksi ja miten. Silloin kokemattomampikin, esimerkiksi juuri ruotsalaisesta koulusta valmistunut tiimin jäsen alkaa ymmärtää asiayhteyden ja oppia tekemisen tapaa.

Itselleni keskustelukulttuurin voima kolahti eräänä kauniina kevätpäivänä kristallinkirkkaana havaintona. Ruotsalaisethan ovat äärimäisen mukavia ja kohteliaita ihmisiä. Kun projektin aluksi meillä oli palavereja, kaikki puhuivat englantia. Jonkun ajan kuluttua huomasin tämän ylläkuvatun kertaamisen nerokkuuden. Vaikka minulla oli koulun päästötodistuksessa (joskus muinoin sellaisia vielä saatiin) kokonainen 6 ruotsissa, uskalsin lopulta ehdottaa, että palaverit, joissa olin ainoa ei-ruotsalainen, pidettäisiin ruotsiksi. Tämä oli oikein hyvä idea, sillä nyt kuuntelen päivä päivältä sujuvammin ruotsia, ja ehkä se ymmärryskin jonain päivänä vielä iskee tajuntaani. Puhuahan ei suomalaisen vieläkään tarvitse.

On tällä diskuteeraamisella toinenkin puoli. Tai ei välttämättä diskuteeraamisella itsessään, vaan sillä, että joskus päätöksen teko ja nopea reagointi on haasteellista. Kuka päättää tai jättää päättämättä? Miten edetä, jos ongelmia tulee esiin, ja pitäisi tehdä jotain nopeasti? Monesti ratkaisuna on se, että nimetään henkilö koordinoimaan ongelman selvittelyä – ei ehkä ihan agile ratkaisumalli. Koordinaattori sitten järjestää palavereja, joissa asiasta voidaan keskustella. Noh, ehkä tämä oli hieman kärjistettyä, eikös meidän hallinnossakin ole tavallista perustaa työryhmiä hankalia asioita tarkastelemaan?

perkussion

Fujitsun projektitiimi iltapäivä-FIKAlla. Vasemmalta: Thomas, Yngve, Casper, Claes, Anna, Gunnar, Mohammad, Christian ja Fredrik. Kuvasta puuttuvat Leif ja Antti.

Meillä Suomessa on tai ainakin on ollut tämä ”Management by PE*LE. Päätöksen teko on suomalaisten sydänveressä, ja päätöksiä voidaan tehdä päivittäin montakin. Ongelmana saattaa vain olla se, että kaikki tiimin jäsenet eivät välttämättä ole kartalla tai pitäisikö sanoa navigointilaitteessa sen suhteen, että mitä nyt päätettiin ja mitä pitäisi tehdä. Noudatetaanko eilistä päätöstä vai edetäänkö tämän tuoreemman mukaan? Vai odotetaanko vielä huomista päätöstä? Joskus ihan korkeammallakin päätöksentekotasolla voidaan yön yli nukkumisen jälkeen tehdä niin sanottu dynaaminen korjaava liike.

On erittäin tähdellistä, että päätökset ja mielellään vielä oikeat sellaiset syntyvät ajallaan. Ja että joku uskaltaa ottaa vastuun ja johtaa tiimiä, kun sen hetki on.

Olisiko siis mahdollista yhdistää ruotsalaisen ja suomalaisen työkulttuuriin parhaita puolia: jutellaan niin kauan, että kaikki varmasti tietävät mitä pitäisi tehdä. Sitten joku sanoo reippaasti, että ”let’s do it”, ”yes we can”, ”lähdetään tästä”, ”kireitä siimoja”, ”näillä mennään”, ”pulinat pois”, ”nu ska vi göra någonting”, ”leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä”, yms. Ehkäpä siis Management by PERKUSSION?

Vielä lopuksi ruotsalainen kuvaus suomalaisista, rakkaista itäisistä naapureista:

Fakta om finländarna:
+15°C
Det blir inte varmare än så här i Finland, så vi börjar här; spanjorerna tar på sig mössor, vinterjackor och handskar. Finländarna solar.

+10°C
Fransmännen försöker förgäves starta upp centralvärmen i sina hus. Finländarna planterar blommor i trädgården.

+5°C
Italienska bilar vägrar att starta. Finländarna cruisar i cab.

0°C
Destillerad vatten fryser. Vattnet i Vanda ån blir lite tjockare.

-5°C
Folk i Kalifornien håller på att förfrysa. Finländarna grillar den sista korven före vintern.

-10°C
Engelsmännen sätter på värmen i sina hus. Finländarna tar på sig en långärmad tröja.

-20°C
Australierna flyr från Mallorca. Finländarna slutar fira midsommar, hösten har kommit.

-30°C
Folk i Grekland dör av kyla och försvinner från jordens yta. Finländarna börjar torka tvätt inomhus.

-40°C
Paris krackelerar sönder i kylan. Finländarna köar vid korvkiosken.

-50°C
Isbjörnarna börjar evakuera nordpolen. Finska armen flyttar sin vinteröverlevnadskurs till senare i väntan på riktig vinterväder.

-60°C
Korvatunturi förfryser. Finländarna hyr video och stannar inne.

-70°C
Den falska jultomten flyttar söderut. Finländarna blir frustrerade eftersom det inte går att lagra Kossu (Koskenkorva) utomhus. Finska armén drar ut på vinteröverlevnadskurs.

-183°C
Mikroberna i maten överlever inte. De finska korna klagar över att mjölkarnas händer känns kalla.

-273°C
ALL atombaserad rörelse stannar. Finländarna börjar säga till varandra ”Perkele, vad kallt det känns ute i dag”.

-300°C
Helvetet fryser till is. Finländarna vinner Melodifestivalen.