Chattailen, olenko siis olemassa?

Chattailen, olenko siis olemassa?


PekkaKorsoff-croppedYksi perheemme puhelinliittymistä piti taannoin sulkea, koska tilalle oli hankittu uusi. Tutkailin operaattorin nettipalvelussa suljettavan liittymän tietoja päivää ennen laskutuskauden päättymistä.

Puheaikaa oli käytetty 25 minuuttia pakettiin kuuluvasta tuhannesta minuutista, tekstiviestejä lähetetty neljä, vaikka paketissa oli niitäkin käytettävissä tuhat. Tiedonsiirtokapasiteetista oli sentään käytetty yli puolet.

Vain jokunen vuosi sitten tuhat tekstiviestiäkään ei tahtonut riittää kaikkeen siihen tuiki tarpeelliseen viestintään, jota nuoriso keskenään harjoitti. Nyt veikkaan, että nuokin neljä tekstaria ovat lähteneet vanhempien suuntaan, nuorten viestintä on jo ajat sitten siirtynyt sosiaalisen median syövereihin. Eikä ihme, sillä uusien palvelujen monipuolisuus ja käytettävyys hakkaavat mennen tullen vanhan teksti- ja multimediaviestinnän.

Pikaviestintä kultaa, puhuminen hopeaa

Sama trendi on tullut myös työelämään. Lync opetti meidät paitsi etäkokoustamaan myös hakemaan kiireellisiä vastauksia kollegalta pikaviestinnän kautta puhelinsoiton sijaan. Samat appsit ovat käytössä yritysmaailmassa omassa ja ryhmien viestinnässä. Pikaviestintä sisältää monesti myös oletuksen siitä, että vastaus tulee välittömästi. Asioiden hoitaminen nopeutuu, prosessien tehokkuus paranee, onko tässä mitään syytä olla huolissaan?

Välillä mietityttää, millaiset valmiudet chattikulttuuriin kiinni kasvaneella on face-to-face -tilanteissa selviämiseen. Käykö niin, että esiintymistaidolla, puhelahjoilla, omien näkökantojen perustelulla, neuvottelutaidoilla, empatialla, kehon kielellä ja monella muulla live-tilanteessa tarvittavalla taidolla ei enää ole merkitystä, koska kohtaamisia ei enää tarvita? Miten voimme olla varmoja, kenen kanssa keskustelemme, jos ainoa kontaktitietomme on vastapuolen digitaalinen identiteetti? Sehän saattaa jopa olla väärennetty tai varastettu.

On mielenkiintoista nähdä millaiseksi kommunikaatio ja siihen käytettävät työkalut muokkautuvat yrityksen sisäisten ja ulkoisten kumppanien kanssa. Kuluneet 15 vuotta ovat olleet huiman teknologisen kehityksen aikaa, millainen maailma lieneekään vuonna 2030? Koneet kommunikoivat keskenään enemmän kuin ihmiset, kulkuvälineet ajelevat ilman kuljettajia, kaikki tylsät työt hoidetaan roboteilla niin tehtaissa kuin palvelualallakin. Kauppojen sunnuntaiaukiolosta ei tarvitse enää keskustella, koska kodin tarvikehuolto on automatisoitu: tilaus lähtee, kun hälytysrajat alittuvat ja robottikuljetus tuo täydennykset suoraan kotiin. Virtuaalitodellisuus on jo syrjäyttänyt reaalimaailman ihmisten ajanviettopaikkana.

Valkoinen identiteettivalhe

Palataan takaisin alussa mainittuun puhelinliittymän sulkemiseen. Valitsin chat-palvelun, koska kokemuksieni perusteella siihen vastataan nopeammin kuin puhelinsoittoon. Lyhyen odotusajan jälkeen pääsin palveluun ja esitin asiani. No, sulkeminen ei kuitenkaan onnistunut chatissa, vaan asiakaspalvelija pyysi puhelinnumeroa, johon voisi soittaa. Ja soittikin, joten ainakin vielä vastassa oli ihminen eikä robotti.

On tunnustettava, että suljettava liittymä oli vaimoni nimissä, joten esiinnyin chatissä hänen tunnuksillaan. Soiton ohjasin vaimoni puhelimeen, joten asiakaspalvelija ei tänä päivänäkään tiedä, että chattailemassa oli eri henkilö kuin puhelimessa. Jonkinasteinen identiteettivarkaus lienee tämäkin, vaikka tapahtui asianomaisen luvalla ja ilman rikollisia tarkoitusperiä.

Jonain päivänä digitaaliset palvelut tunnistavat meidät verisuoniprofiilista, sormenjäljestä tai muusta biometrisestä tunnisteesta. Pitäkää digitaalisesta identiteetistänne huolta ainakin siihen asti.

  • Pekka Korsoff työskentelee Fujitsun Enterprise Applications -yksikössä ratkaisuarkkitehtinä. Uransa aikana hän on toiminut tietohallinnon johtotehtävissä globaalissa yrityksessä sekä ratkaisu- ja palvelukehityksen arkkitehtinä toimittajan roolissa.