Kuka omistaa ison datan öljylähteet?

Kuka omistaa ison datan öljylähteet?


PekkaKorsoff-croppedBig Data, Small Data, Smart Data … Nämä ovat esillä, kun keskustellaan siitä, miten digitalisaatio ja esineiden internet räjäyttävät tallennettavan datan määrän. Datan avoimuudesta ja saatavuudesta on myös virinnyt keskustelua.

Kaupan ala määrittelee kuluttajien ostokäyttäymisestä kerätyn datan ”uudeksi öljyksi”. Sillä on erittäin merkittävä rooli kohdennettujen digitaalisten palvelujen kehittämisessä eikä öljybarreleita haluta jakaa kenelle tahansa. Kuluttajille ainoa tapa välttyä öljyn pumppaamisesta keskusliikkeiden tietovarastoihin on pysyä erossa kanta-asiakasohjelmista ja maksaa ostokset aina käteisellä.

Tuotteisiin ja laitteisiin lisätään kiihtyvällä tahdilla ominaisuuksia, joiden avulla käyttöön liittyvää dataa voi tallentaa ja lähettää edelleen.

Mutta kenen datasta oikeastaan on kyse? Onko laitteen käyttäjällä mitään mahdollisuutta vaikuttaa, mitä dataa kerätään, mihin se päätyy ja mihin kaikkeen sitä käytetään?

Omistajuuden harmaat sävyt

Kerättyä dataa voi hyödyntää tuotteen kehitystyössä. Voisi tulkita, että omistuskin on tällöin tuotteen valmistajalla. Toisaalta, jos laitteen käyttäjä on ostanut laitteen, niin millä oikeudella valmistaja kerää tietoa laitteen käytöstä? Tuleeko ostosopimuksiin pienellä präntätty teksti, jossa valmistaja pidättää itsellään oikeudet käytöstä syntyneeseen dataan? Ratkeaako kysymys omistajuudesta, jos tuotteen sijaan ostetaankin palvelua? Osittain, mutta avoimia kysymyksiä jää silti.

Auto pystyy itsenäisesti rekisteröimään kaikenlaista tietoa toiminnastaan ja ajajan käyttötottumuksista. Siitä ovat kiinnostuneita monet eri tahot auton valmistajan lisäksi:

  • Vakuutusyhtiö saattaisi määritellä vakuutusmaksun kuljettajan ajokäyttäytymisen perusteella
  • Leasingyhtiö voisi siirtyä reaaliaikaiseen kilometripohjaiseen laskutukseen
  • Huoltokorjaamo tietäisi tarkkaan vaihdettavien osien tarpeen jo ennen kuin auto tulee huoltoon
  • Poliisi voisi määrätä ylinopeussakot suoraan nopeusdatan perusteella

Pienistä puroista voi syntyä iso soppa

Henkilötietojen ja muiden arkaluontoisten asioiden tietosuojaan on jo pitkään kiinnitetty erityistä huomiota. Terveydenhuollossa henkilö voi itse antaa tai kieltää omien tietojensa luovuttamisen organisaatiolta toiselle. Erityisen haitallisena pidetään tilannetta, jossa eri lähteistä peräisin olevia tietoja voidaan yhdistää ja niiden perusteella tehdä johtopäätöksiä, jotka yksittäisten tietojen perusteella eivät hahmotu.

Nykyään ei ole mikään temppu selvittää auton omistajan tai haltijan osoite rekisterinumeron perusteella. Mutta jos on mahdollista myös seurata auton liikkumista datan perusteella tai jos kauppakeskuksen historiadata kertoo, että auto ja sen haltija viettävät aina vähintään viisi tuntia shoppailemassa, alkaa olla liiankin helppoa valita sopiva hetki asunnon tyhjentämiselle.

Suuri osa kerätystä datasta on yksittäiselle ihmiselle harmitonta. Monet dataan pohjautuvat ratkaisut helpottavat arkeamme. Kun tietomäärä kasvaa, lisääntyvät myös mahdollisuudet käyttää sitä väärin.

Peli lienee jo osittain menetetty, sillä emme voi enää päättää mitä tietoa päivittäisestä toiminnastamme kerätään. Kannattaa kuitenkin välillä pysähtyä miettimään, millaisia vaikutuksia tietojen väärinkäytöllä voi olla ja miten seurauksilta voisi suojautua.

Fujitsun World Tour -tapahtumassa Finlandia-talolla 7.4. puhutaan tänä vuonna muun muassa siitä, miten asiakasjoukkojen liikkeitä kannattaa analysoida. Katso tilaisuuden ohjelma tästä.

  • Pekka Korsoff työskentelee Fujitsun Enterprise Applications -yksikössä ratkaisuarkkitehtina. Uransa aikana hän on toiminut tietohallinnon johtotehtävissä globaalissa yrityksessä sekä ratkaisu- ja palvelukehityksen arkkitehtina toimittajan roolissa.

3 Comments

Add yours
  1. 1
    Artzi

    Kirjoitat asiaa.
    Kuorma-autoissa ns. kehittyneissä maissa on tiemaksuja kerätty IoT-tyyppisin ratkaisuin niin kauan kuin muistan: tyypillisesti suomalaisen rekan tuulilasilla on Saksan, Itävallan, Italian, Ranskan, Espanjan jne. km-tietojen keruulaitteet.
    Laitteet omistaa (ja toimittaa veloituksetta liikennöitsijälle) kunkin maan liikennehallinto, joka perii maksut jälkikäteen: ei tarvitse pysähdellä raja-asemilla tai moottoriteiden maksuporteilla. Liikennöitsijä saa kustakin maasta laskun, jossa kulkuneuvot on eritelty rekisteritunnuksittain ja kunkin ajoneuvon km-määrät on esitetty täsmällisesti.
    Joskus, todella harvoin, kun nämä tavanomaiset it-kuviot nostavat verenpainettani, olen kysynyt tutulta liikennöitsijältä, olisiko mitään Keski-Euroopan keikkaa tarjolla. Aina on ollut.
    Kerran lähdin Rostockista etelään päin ja huomasin, ettei km-laskin käynnistynyt. Se oli Grundig-merkkinen. Soitin konkin ajan kuluttua auton GSM:llä liikennehallintoon, jossa ystävällisesti (und auf Deutsch, natürlich) vahvistettiin, että soitto BOY-NNN -autosta on tullut ja että paikantavat reitin varrelta korjaamon ja soittavat. Kilometrit siihen saakka ovat maksuttomia. Sitten tuli soitto, jossa kerrottiin pari paikkaa Berliinin eteläpuolella. Sain valita sopivan. Laite korjattiin ja matka jatkui.
    Itävällan rajanylityksessä ei pahemmin tarvinnut hiljentää vauhtia: Saksan laskuri himmeni, Itävallan laskuri alkoi kerätä kilometrejä.
    Jossain Suomessa seurattiin vielä auton menoa ja osattiin sanoa, että kuorman purkamisen jälkeen paluukuormaa pitää hakea Stuttgartista (Porschen peltejä) ja Hallesta sähköteknisiä keloja (erääseen Pitäjänmäellä tomivaan alan yitykseen).
    Ja osasivat vielä sanoa, mihin lauttaan pitää mennä: paikka on varattu tiettyyn lähtöön.
    Kaikki tuollaiset tiedot tulivat suoraan auton GSM-puhelimeen.
    Onnistuin opettamaan silloisen nokialaisen kommarin näköisen laitteen tekstiviestin osoiteosasta paikantamaan esim. tuon Hallen ((Halle (Saale) in der sogenannte ehemahlige DDR) ja näyttämään kohteen laitteen kuvaruudulla näkyvällä kartalla.
    Nyttemmin homma on helpottunut ja tekstin kuin tekstin voi väittää olevan osoite ja sen saa näkyviin haluamassaan karttasoftassa.

    Lukuisiin vesikulkuneuvoihin olen asentanut AIS-laitteet (Automatic Identification System), viimeksi A-luokan SAAB-merkkisen (SAABin lentokonetehtaan tuotteita) lähetin-vastaanottimen.
    AIS on järjestelmä, jonka varsinainen käyttötarkoitus on välittää tieto kunkin aluksen sijainnista, suunnasta, nopeudesta, matkustajien määrästä, määräsatamasta yms. muille vesilläliikkujille VHF/UHF-radiosignaaleilla, joiden kuuluvuus on rajallinen.
    International Maritime Organization’s International Convention for the Safety of the Life at Sea
    edellyttää, että AIS-järjestelmä on käytössä kaikissa yli 300 tonnin (gross tonnage) aluksissa ja sen lisäksi kaikissa matkustaja-aluksissa.
    Itse olen sitä mieltä, että jos purjetii sadan tuhannen euron paatilla, kuuden sadan euron B-luokan AIS ei ole liian kallis turvallisuusvälinen.
    AIS on käytännössä sama asia kuin lentokoneissa käytettävä ”transponder”: se tykytää tietoa maailmalla tasaiseen tahtiin ja jos joku haluaa sitä kuunnella, tieto on saatavilla.

    http://www.marinetraffice.com
    on esimerkki sivustosta, josta voi seurata alusten liikkumista ympäri maailman.
    Jos jossain valtamerellä näyttää olevan tyhjiö (ei näy aluksia), pitää muistaa, että VHF ei kuulu parhaimmillaankin (ns. laboratorio-oloissa) kuin sadan mailin matkan: alkusilta ei ”releoida” tietoja eteenpäin, vaan marinetraffic.com käyttää maa-asemien keräämiä (siis aluksilta kuulemia) tietoja ja näyttää alukset ja niiden tiedot karttanäytöllään.
    Tässä kohtaa joku saatta ajatella, että näin paljastuu tieto siitä, missä mikävin vene milloinkin on.
    Mutta veneilyssä, kuten ilmailussakin, turvallisus on tärkeintä.

  2. 2
    Artzi

    ”Soitin konkin ajan kuluttua” p.o. Soitin jonkin ajan kuluttua

    ”kuuden sadan euron B-luokan AIS ei ole liian kallis turvallisuusvälinen.”
    p.o. ”kuuden sadan euron B-luokan AIS ei ole liian kallis turvallisuusväline.”

    ’”transponder”: se tykytää tietoa maailmalla tasaiseen tahtiin’
    p.o. ’”transponder”: se tykytää tietoa maailmalle tasaiseen tahtiin’

    ’alkusilta ei ”releoida” tietoja’ p.o. ’aluksilta ei ”releoida” tietoja’

    ”Tässä kohtaa joku saatta ajatella,” p.o. ”Tässä kohtaa joku saattaa ajatella,”

    Oli pakko nämä omat kirjoitusviheeni tässä luetella, olisi mennyt yöunet niitä murehtiessa 😉
    Ja kyllä vaan: tämä näppis menee uusiksi 😉

    -Artzi-

Comments are closed.