Johtajat vai virkamiehet pörssifirmojen ruoreissa

Johtajat vai virkamiehet pörssifirmojen ruoreissa


MikkoLaaksonenNordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju kritisoi kolumnissaan (Keskisuomalainen, 26.5) suomalaista johtajuutta, erityisesti ex-nokialaista. Oksaharju syyttää Suomen suurimpia pörssiyrityksiä visioiden puutteesta ja lyhytjänteisyydestä. Pitäisi osata investoida tulos tulevaisuuden uuteen liiketoimintaan eikä jakaa sitä omistajille osinkoina.

Näinhän se periaatteessa on.Olen itsekin perännyt aiemmassa blogissani uudistumista ja johdon konkreettista osallistumista innovoinnin edistämiseen, kunhan kannattavuus säilyy.

Mutta mieleen tulee, valikoituuko suuriin ja kypsiin yrityksiin johtajiksi enemmänkin turvallisia manager-tyylisiä johtajia kuin rohkeita ja innovatiivisia seikkailijoita? Nyt kun ex-nokialaisia johtajia on pidetty esimerkkeinä, niin kyllähän Nokiaankin valittiin aikoinaan toimitusjohtajaksi juristi ja talousjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo ohi luovemman Anssi Vanjoen.

On tunnettua, että suurilla yrityksillä on vaikeuksia uudistaa itseään. Tätä on kuvattu muun muassa Innovator’s Dilemma ja The Life Cycle of a Technology -teorioilla.

Johtajen syyllistäminen on hieman epätarkkaa, koska yrityksen omistajia edustava hallitushan johdon valitsee ja vastaa omistajille johdon onnistumisesta.

Oli miten oli, karsastetaanko meillä Suomessa visionääristen johtajien palkkaamista pörssiyrityksiin enemmän kuin muualla? Otammeko vähemmän riskiä? En ole ihan varma, pitäisi tutkia asiaa syvällisemmin.

Täytyy kuitenkin muistaa, että monet äärimmäisen innovatiiviset toimitusjohtajat, kuten Larry Page (Google), Steve Jobs (Apple), Elon Musk (PayPal, Tesla, SpaceX), perustivat omat yrityksensä. Ei heitä palkattu uudistamaan toisten luomaa firmaa.

Onko siis esimerkkejä äärimmäisen innovatiivisista johtajista jotka ovat kääntäneet ”dinosaurusyrityksen” ympäri? Luin juuri Harvard Business Review´sta Meg Whitmanin (ex-eBay) savotasta suuren teknologiayrityksen ruorissa, eikä senkään firman pörssikurssi kovin myönteisesti ole kehittynyt.

Toisaalta Mary Barra on General Motorsilla tekemässä mielenkiintoisia asioita, kuten sijoittanut Lyftiin ja panostanut sähkö- ja itseajaviin autoihin. Nokia, hieman ironisesti Oksaharjun kritiikkiä silmälläpitäen, taas on onnistunut kääntämään katastrofaalisen tilanteensa ympäri. Rajeev Suri on toteuttanut päättäväisesti ja tarkasti hallituksen rohkeaauutta strategiaa. Nokian hallitustakin uudistettiin 2012 kun F-Securen perustaja Risto Siilasmaa nousi puheenjohtajaksi.

Mikä on johtopäätös?

Olen Oksaharjun kanssa eri mieltä siitä, onko ex-nokialaisuus johtajassa jonkinlainen synti. Johtajilla on erilaisia vahvuuksia, jotka toimivat eri tavoin erilaisissa tilanteissa. On omistajien ja yrityksen hallituksen tehtävä päättää tarvitaanko rohkeaa uudistajaa, saneeraajaa, operatiivista optimoijaa vai nykyisen liiketoiminnan kasvattajaa.

Nykymaailmassa, jossa digitalisaatio aiheuttaa murrosta melkein jokaisella toimialalla, visionäärisyys tuntuu olennaiselta ominaisuudelta. Sitä johtajan on vaikea ulkoistaa..

Onkin kiinnostavaa seurata, millainen johtajasukupolvi meillä on kasvamassa startupeissa ja uusissa yrityksissä.

”If you don’t fail it’s because you did not risk enough, and if you didn’t risk enough it’s because you didn’t put your whole self out there.”
Carlos Barrabes