Järjetöntä järjestelmäistymistä – unohtuiko asian ydin?

Järjetöntä järjestelmäistymistä – unohtuiko asian ydin?


p_nissinen_kiviranta_240x240Tapasin junassa pari viikkoa sitten koulutukseen menossa olevan henkilön, joka kertoi väsyneensä opettamiseen ammattikoulussa. Opettajille esitetään nykyisin erilaisia projekteja tai koulutuksia, joihin pitää osallistua. Sitä, miten opetus sillä aikaa hoidetaan, ei oteta huomioon millään tavalla.

Vierustoverini sanoi tivanneensa esimieheltään, miten oppilaiden opetus hoidetaan ja turvallisuus taataan sillä aikaa, kun hän on koulutuksessa – kyseinen opettaja opetti logistiikkaa ja maansiirtokoneiden käyttöä.

Esimiehellä ei ollut vastausta siihen, mutta sen sijaan hän toisteli, että ”tämä koulutus on pakollinen”. Opettaja sanoi alakuloisena, että ennen hän oli aina koulun päättäjäisissä ylpeä työstään, koska tiesi antaneensa valmistuneille hyvät valmiudet työelämään. Nyt hänellä on epävarma ja jopa hävettävä olo.

Onko siis oppilaitosten ensisijainen tehtävä projektit vai opetus?

Hoito on asianmukaista, mutta onko ”potilaan mukaista”

Tuttavani äidillä oli terveysongelmia ja hän joutui sydänleikkaukseen. Leikkauksen jälkeen tuttavani oli asetellut äitinsä lääkkeitä annoslokerikkoon ja lueskeli samalla, mihin tarkoitukseen mikäkin lääke on. Löytyi kolme lääkettä, jotka vaikuttivat muun muassa verenohennukseen.

Kun äidille tuli taas ongelmia, hänet toimitettiin ambulanssilla sairaalaan sisäisen verenvuodon takia. Tuttava oli kysynyt lääkäriltä, miksi verenohennukseen on määrätty useita lääkkeitä. Lääkäri oli katsonut nenänvarttaan pitkin ja luennoinut, että näin täytyy tehdä aina, kun on tehty sydänleikkaus.

Tuttava sanoi tunteneensa itsensä tyhmäksi, mutta sanonut kuitenkin, että eikö siihen lääkitykseen pitäisi tehdä nyt muutos. Lääkäri oli ihmetellyt, että miksi. ”No kun äiti näyttää vuotavan kuiviin”. Vasta sitten lääkäri oli havahtunut  ̶  kuin olisi vasta silloin tajunnut, että ”ai niin, potilas” ja ryhtynyt toimiin. Verenohennuslääkitystä vähennettiin ja äiti saatiin pelastetuksi.

Palvelemmeko asiakasta vai järjestelmää

Kollegani kertoi tuntevansa Etelä-Euroopasta Suomeen muuttaneen miehen, joka työskentelee helsinkiläisessä hotellissa. Hän muun muassa paistaa aamiaismunakkaita hotellivieraille ja pitää työstään ihmisten parissa.

Eräänä aamuna hotellin asiakas oli tilannut häneltä munakkaan, jossa olisi sipulia ja tomaattia. Hän ryhtyi valmistamaan munakasta. Esimies tuli hänen taakseen ja sanoi, ettei sellaista munakasta voi valmistaa. Paistajan mielestä se oli noloa, koska asiakas oli hänen edessään. Hän totesi rauhallisesti esimiehelleen, että ei hätää, minulla on tässä molempia aineksia. ”Niin, niin, mutta sellaista yhdistelmää ei ole syötetty järjestelmään”, vastasi esimies.

Onko yhteiskuntamme päässyt ”järjestelmäistymään”, olemmeko unohtaneet asian ytimen eli ihmisen?
Pelottavaa, jos olemme.

Mikä avuksi?

Pitäisi aina miettiä tekemisen ydin: mitä asiaa olet ratkaisemassa. Jos kyseessä on vakava ongelma, mikä on juurisyy? Hoida se ensin.

Opettajan pitää tukea opiskelijan oppimista, ei palvella hallintoa. Lääkärin tulee hoitaa potilasta tämän voinnin mukaan. Jos tomaattisipulimunakasta ei ole järjestelmässä, se pitää lisätä siihen eikä piiloutua järjestelmän taakse.

+ There are no comments

Add yours