Rakastan tätä kirottua etätyötä

Rakastan tätä kirottua etätyötä


 

selkamaa_juha_blogiKuukausi sitten viikonloppuna kompuroin polkupyörällä. Perisuomalaiseen tapaan nousin äkkiä pystyyn ja puristelin hiekat vaatteista vilkuillen ympärilleni, että eihän vain kukaan nähnyt. Pyörä pystyyn ja matka jatkui. Hetken matkaa ajettuani huomasin, että oikea käsi on todella kipeä, ja niin on muuten vasenkin.

Soitin kotiin ja pyysin kyydin päivystykseen jonottamaan vuoroa. Siellä oli muutama muukin avuntarvitsija, mutta kohtuullisen nopeasti onnistuin pääsemään lääkärin tutkittavaksi. Siellä todettiin, että nyt ei voi tehdä muuta kuin antaa särkylääkettä ja laittaa kädet lepositeisiin. Ja sovimme, että heti arkena hakeudun ortopedin vastaanotolle.

Varasin nopeasti ajan jatkotutkimukseen. Uudet kuvat, joiden perustella sain diagnoosin molempien olkaluiden murtumasta. Lääkäri lohdutti, että tämä on hyvin tyypillinen, 90-vuotiailla osteoporoosimummoilla esiintyvä vamma.

Autoa ei saa ajaa, mutta tietokonetta saa käyttää, joten kuluneen kuukauden olen tehnyt etätyötä. On ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus.

Työmatkassa säästyy tunti päivässä: rappuset vain ylös yläkertaan työpöydän ääreen. Aamutoimet muutenkin ovat nopeat, sillä kauluspaidan silitysajan voi jo käyttää koneen ääressä. Lounastauot hoituvat kahdessa ja puolessa minuutissa. Sen verran kestää, että ruoka lämpiää mikrossa ja voi palata työpöydän ääreen nauttimaan äitien valmistamaa ruokaa.

Rauha keskittyä on täydellinen ja kalenterissa olevat kokoukset on pääsääntöisesti varustettu etäyhteysmahdollisuudella. Ja tekniikka toimii, ääni kuuluu ja esitykset näkyvät. Aivan mahtavaa.

Kokous, jossa olet ainoa kokoushuoneen ulkopuolinen osallistuja, on haasteellisempi. Muut edustajat keskustelevat keskenään ja helposti unohtuu, että kaikki eivät onnistu näkemään ilmeitä ja eleitä tai fläppitaululle piirrettyjä kukkasia. Lisäksi etäkokous vaatii selkeän rakenteen, etukäteen valmistellun ohjelman sekä ennen kaikkea langat käsissä pitävän puheenjohtajan. Eli ihan normaalit hyvän kokouksen ainekset pitää olla kasassa.

Jos kokouksen tavoitteena on innovoida ja suunnitella uutta, etäosallistuminen ei välttämättä toimi parhaimmalla tavalla.

It-alan myyntityössä asiakkaita on tavattava, luotava uusia suhteita ja niiden kautta opittava ymmärtämään asiakkaan huolet ja haasteet. Etäyhteyden avulla homma ei vain yksinkertaisesti toimi. Toki joitakin asioita voi onnistuneesti hoitaa puhelimella ja sähköpostilla, mutta uusien ovien avaaminen vaatii raakaa jalkatyötä ja sitkeää asennetta.

Lisäksi vankalla etäkuukauden kokemuksella voin todeta, että jotain muutakin työstä jäi puuttumaan. Työyhteisön tunnelma. Tuntuu hassulta, mutta myönnettävä se on. Samoja vanhoja juttuja ja iloisia kohtaamisia työtovereiden kanssa huomaa kaipaavansa, kun niistä jää kokonaan paitsi.

Etätyö tarjoaa mahtavan mahdollisuuden uudistaa omia työtapoja ja se tuo kaivattua vaihtelua työrutiineihin. Ja oikein käytettynä sen avulla varmasti voi parantaa työelämän laatua. Lisäksi kuukauden sairausloman sijaan pystyin koko ajan työskentelemään, joten työnantajakin oli tyytyväinen.

Mutta etätyö on hyvin henkilökohtainen kokemus ja jokaisen pitää itse kokeilla ja selvittää, mitkä ovat itselle parhaat työskentelytavat. Tasapaino pitää jokaisen löytää. Mutta nykyaikaisen työyhteisön velvollisuus on antaa jokaiselle tuo mahdollisuus ja vapaus kokeilla, jos vain työtehtävät sallivat.

  • Juha Selkämaa  työskentelee Fujitsun julkishallinnon yksikössä, jossa hänen vastuullaan on kunnallishallinnon ja terveydenhuollon myynti.

+ There are no comments

Add yours