IoT = ”Ihan oikein Teille”

IoT = ”Ihan oikein Teille”


matero_k_croppedSunnuntain Hesarin sarjakuvasivuilta sattui silmiini nuoruusvuosieni suosikki, Karvinen. Stripissä jääkaappi ohjasi tämän lasagneen hyvin lämpimän suhteen omaavan nelijalkaisen ystävämme luokseen ja lähetti reittiohjeita reaaliajassa Karvisen kännykkään.

Prosessi ei ollut tuulesta temmattu, vaan sarjakuvataiteen keinoin kerrottu, havainnollistava esimerkki esineiden internetistä, Internet of Things, tunnettu myös lyhenteellä IoT.

Esineiden internet tulee, ja olemme enemmän tai vähemmän valmiita. Tiedossa on rajua vääntöä yksityisyydestä, paikkatietojen käytöstä ja tietoturvasta ylipäätään.

Elämme maailmassa, jossa laitteiden välistä kommunikaatiota tapahtuu ympärillämme jatkuvasti tiedostaen tai tiedostamattamme. Pitäisikö tähän varautua jotenkin, esimerkiksi kunnissa, joissa huolehditaan asukkaiden elinympäristöistä?

IoT:ssä tietoa keräävät pienet sensorit ja anturit. Tietoa voidaan käyttää hyväksi paikallisesti vaikka heti, ja keskitetyistä tietovarastoista hieman pidemmällä viiveellä kaivaen.

Lopputuloksena elämämme helpottuu: saamme reaaliaikaiset ruuhkatiedot juuri silloin, kun vielä ehdimme välttää kolaripaikan; bussipysäkille ei tarvitse haja-asutusalueillakaan mennä varmuuden vuoksi seisomaan viideksitoista minuutiksi; ja jääkaappi kertoo meille kauppaan, mitä sieltä puuttuu. Sadealueiden liikkumista voidaan ennakoida, ja viljelypalstojen kastelua pystytään ohjaamaan todellisen tarpeen mukaan. Kasvihuoneiden valaistusta voidaan säätää pilvisyysmittausten mukaan, ja optimoida siten kasvuolosuhteet, kuten eräässä Fujitsun parhaillaan käynnissä olevassa versosalaatin viljelykokeilussa.

Nämä esimerkit ovat kaikki jo todellisuutta; pieniä, irrallisia projekteja, yleensä yksityisellä rahoituksella toteutettuja. Esineiden internetissä niiden saatavuus ja mittakaava kuitenkin muuttuu nopeasti ja olennaisesti. Kykeneekö kukaan hallitsemaan kasvun?

Tieto, jota erilaiset IoT-sensorit tämän päivän tarpeita varten keräävät, on nimittäin käytettävissä myös tarkoituksiin, joita emme osaa vielä kuvitellakaan. Käyttökohteita syntyy rajusti, se on varmaa.

Tulevaisuuteen varautuvat kunnat vetävätkin jo nyt erilaisia antureita varten valokaapelia kaikkiin kaivamiinsa kuoppiin – varmuuden vuoksi. Ne harjoittelevat tiedolla johtamista tosissaan, koska tietoa ei kohta tule puuttumaan. Ne miettivät sääntöjä, joilla rakennettavaan infrastruktuuriin voi liittyä, jotta pienimmänkin anturin keräämään tietoon voidaan kaikissa tilanteissa luottaa.

Sarjakuvakissalle ei ehkä ole elintärkeää löytää jääkaapille, mutta elävässä elämässä samainen sensori voi olla tiedonlähteenä elintärkeä apu vaikkapa vanhusten kotihoidossa – tai ääritilanteessa opastaa pelastushenkilöt katastrofipaikalle. Niille, jotka eivät varaudu ajoissa, voi ehkä joutua toteamaan: ”Ihan oikein Teille”.

  • Kimmo Matero toimii konsulttina Fujitsun Managed Infrastructure Services -yksikössä. Hän katsoo digitaalista maailmaa analogisten silmälasiensa läpi – ja pitää näkemästään.