Pilvihässäkästä virtaviivaiseen ja kauniiseen kokonaisuuteen

Pilvihässäkästä virtaviivaiseen ja kauniiseen kokonaisuuteen


Luin kiinnostuksella Karri Lehtisen ja Anton Floorin 8.5 julkaistun mielipidekirjoituksen Kauppalehdestä. Olen samaa mieltä, että digitalisaatiobuumi on tosiaan johtanut jonkun asteiseen pilvihässäkkään. Eikä ole suuri ihme, eikä myöskään ensimmäinen kerta, kun ict-alalla on isompi savotta edessä.

Suuri kysymys onkin, miten tilanne saadaan korjattua järkevimmin. Kirjoitin jo noin vuosi sitten tästä aiheesta, ja haluaisin vielä kommentoida Lehtisen ja Floorin kirjoitusta, jossa he toteavat muun muassa näin:

”Yrityksillä ei usein ole pilvipalveluille hallintamallia tai laajaa kokemusta niiden kehittämisestä. Ja räätälöityjä digitaalisia palveluita kehittävillä ohjelmistotaloilla on harvoin mielenkiintoa tarjota jatkuvia palveluita tai kokonaisuuden hallintaa. Digiyritysten kannalta projektiliiketoiminta on usein houkuttelevampaa kuin elinkaaripalvelujen tarjoaminen.”

Nimenomaan näin. Luovia rokkistara-koodareita ei välttämättä kiinnosta sovellusten elinkaari, vaan uusien konseptien toteuttaminen ja luova kehittäminen. Toisaalta asiakkaat haluavat kustannustehokkaan ja helpon tavan hallita ict-palvelujaan laadukkaasti, sekä kehittää nopeasti uusia digitaalisia sovelluksia. Siitähän ict:n ulkoistamisessa on kysymys.

”Ongelmia tuo myös se, että pilveen on lähdetty perinteisen käyttöpalvelukumppanin kanssa, joka tarjoaa totutusti konesalista palvelimia ja niille ylläpitoa. Kumppanilla ei ole useinkaan riittävää osaamista pilviympäristön toteutuksesta nykyaikaisin keinoin.”

Asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Monilla yrityksillä on käsissään ikääntyneet, niin sanotut legacy-ympäristöt, joita voi olla vaikeaa ja kallista modernisoida siten, että ylläpito hoituisi pilvialustoille rakennettujen digitalisaatiohankkeiden vaatimusten mukaan.

Palveluntarjoajat kyllä kehittävät toimintaansa asiakkaiden tarpeiden mukaan. Kun asiakkaalla on rinnakkain vanhaa ja uutta, on usein vaikeaa perustella kaksinkertaisten prosessien suuret kulut. Tästä syystä syntyy varjo-it:tä (”shadow IT”), jossa sovelluksia rakennetaan ylläpidon ulkopuolelle, tai liiketoimintayksiköt ostavat pilvestä palveluita tietohallinnon tietämättä.

Ymmärrän hyvin yritysten tietohallinnon tuskan. On vaikeaa perustella liiketoimintajohdolle, miksi miljoonia euroja pitäisi sitoa vanhojen järjestelmien modernisointiin. Pankkialalla tilanne on pakon edessä ymmärretty, koska toimiala on jo muuttunut. Vanhojenkin toimijoiden on pärjättävä digitaalisissa palveluissa uusimpia teknologioita käyttäviä startuppeja vastaan.

”Moderni pilvipalveluiden hallinta onnistuu yrityksiltä oikean pilvistrategian ja pilvipalveluiden hallintamallin avulla. Tärkeää on myös oikeanlainen kumppani. Kumppanilta pitää vaatia modernia pilvioperointiosaamista.”

Jälleen olen hyvin samaa mieltä, mutta tässäkin on pientä ristiriitaa. Nykymaailmassa tietohallinnon on pyöritettävä entistä moninaisempaa kumppaniekosysteemiä. Ero vanhaan maailmaan on se, että kumppaneiden täytyy toimia enemmän yhteistyössä. Pilvi-/kapasiteettikumppanin täytyy hoitaa oma tonttinsa ottaen huomioon niin asiakkaan kuin sovelluskehittäjienkin entistä vaativammat tarpeet.

Ikääntyneitä sovelluksia täytyy modernisoida, päivittää, paikata ja tukea. Samalla täytyy luoda edellytykset modernille sovelluskehitykselle ja uusien sovellusten ylläpidolle. Pitää myös huolehtia siitä, että uusien sovellusten ja digitalisaatiohankkeiden dokumentointi on siinä kunnossa, että niiden ylläpito voidaan tehdä järkevin kustannuksin.

Uusia toimintamalleja tarvitaan ja ict-alamme täytyy uudistua tälläkin saralla. Avainsana on mielestäni yhteistyö − co-creation. Ict-yritysten pitää ymmärtää asiakkaiden liiketoimintaa entistä paremmin, mutta myös kaikkien ict-alan yritysten täytyy toimia yhteen kuin todellinen ekosysteemi.

+ There are no comments

Add yours