Työ muuttuu – pitääkö minunkin?

Työ muuttuu – pitääkö minunkin?


Digitalisaatio, globalisaatio, väestörakenteen muutos, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos ovat megatrendejä, jotka mullistavat työelämää. Murroksen ytimessä ovat automaatio, robotit ja tekoäly, jotka muuttavat työn synnyttämää lisäarvoa.

Luin äskettäin viime kesänä julkaistun Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon ensimmäisen osan, joka käsittelee ansiokkaasti työn murrosta yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Samalla havahduin pohtimaan, miten muutokset vaikuttavat itseeni ja miten pystyn reagoimaan niihin.

Kun robotiikka ja tekoäly kehittyvät, rutiinitehtävät vähenevät. Omalla kohdallani se voisi tarkoittaa esimerkiksi myyntiraporttien ja -ennusteiden täsmällisyyden kehittymistä. Jo nyt ne pääsääntöisesti saa nappia painamalla, mutta aikaa vievää tulkintaa tarvitaan, jotta lopputulokset ovat edes kohtuulliset. Tulevaisuudessa tekoäly osaa huomioida eri tekijät huomattavasti itseäni tehokkaammin ja saan välittömästi tarkempia ja luotettavampia raportteja.

Tulevaisuudessa sisäisten organisaatioiden painoarvo laskee ja merkityksellinen toiminta ja asiakas nousevat keskipisteeseen. Jatkossa ei ole enää tärkeää, missä on töissä, vaan mitä tekee. Työ ei enää hahmotu työajan tai -paikkojen eikä työnantajien kautta. Sen sijaan tarkastellaan verkostoja, toimintaa ja tuloksia.

Nykyisin valtaosalla meistä on vielä vakituinen työsuhde, johon kuuluu luontaisetuna säännöllinen kuukausipalkka. Tulevaisuudessa toimeentulosta tulee jatkuvasti muuttuva palapeli. Palojen kokoaminen tuo mukanaan epävarmuutta ja vaatii kyvykkyyttä suunnitella vaihtoehtoisia toimintatapoja ja ennakoida muutoksia. Itse olen ollut kohta 20 vuotta saman työnantajan palveluksessa ja sitä ennen kuusi vuotta kuntaorganisaatiossa. Pikku hiljaa olen tottunut vakiintuneen organisaation tuottamaan turvallisuuden tunteeseen, mutta miten käy jatkossa?

Myös organisaatioiden on muututtava ja siirryttävä kontrollista ja koordinoinnista kohti itseohjautuvia työyhteisöjä. Tämä edellyttää täysin erilaista suhtautumista työntekijöihin ja uusia käytäntöjä. Tulevaisuudessa työntekijä ei ole vain resurssi, jota voi ohjata ja kontrolloida, vaan organisaatiosta vastuuta kantava toimija muiden sen jäsenten kanssa.
Työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Tunteekohan seuraava sukupolvi enää käsitettä ”ylityö”? Yhä useampia töitä tehdään jo nyt ajasta ja paikasta riippumatta vaikka kahvilassa tai keittiön pöydän äärellä. Samalla korostuu työhyvinvoinnin merkitys. Jokaisen on itse huolehdittava omasta jaksamisestaan ja työturvallisuudestaan.

Kun toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa, meiltä edellytetään jatkuvaa kykyä oppia uutta ja laventaa osaamistamme. Elinikäinen oppiminen on ollut suosittu teema jo pitkään, ainakin Suomessa. Verkostomaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä vuorovaikutustaitomme ja joustavuus joutuvat koetukselle. Samalla meidän pitää osata ajatella kriittisesti, kehittää kansainvälisyyttämme ja johtaa itse itseämme.

Vaarana on, että oman paikan löytäminen ja sen kautta kiinnittyminen ympäröivään yhteiskuntaan voi muuttua entistä haasteellisemmaksi. Pirstaloitumiseen liittyy myös valtava syrjäytymisen riski. Toivottavasti osaamme menestyksekkäästi käyttää esimerkiksi tekoälyä syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseen. Tätä asiaa Fujitsukin haluaa edistää visionsa ”ihmiskeskeinen älykäs yhteiskunta” kautta. Fujitsu tavoittelee kaikessa toiminnassaan vastuullisuutta. Yritys on sitoutunut edistämään ratkaisuja, jotka auttavat organisaatioita ja yrityksiä rakentamaan tulevaisuutta turvallisesti ja kestävästi.

Valtioneuvostolta pitäisi ilmestyä tänä kesänä Tulevaisuusselonteon toinen osa. Sen tavoitteena on muodostaa näkemys ratkaisuista ja poliittisista toimista, joita tarvitaan, jotta Suomi ja suomalainen työ voivat hyvin ja menestyvät tulevaisuudessa. Jään innolla odottamaan julkaisua.

+ There are no comments

Add yours