Luomutietoa some-maailmaan

Luomutietoa some-maailmaan


En ole koskaan ollut mikään suuri sosiaalisen median ystävä, mutta varsinkin Twitteristä on ollut iloa nopeana väylänä uusiin mielenkiintoisiin juttuihin. Kunhan koko ajan klikkaa un-follow-tileille, jotka sekoittavat asiavirtaan vain-elämää-kommentteja.

Some alkaa kuitenkin olla tiensä päässä. Eihän koneen tuottama sisältö voi olla sosiaalista eli ihmisten välistä toimintaa. Somen sisältö on jo tänään − ja huomenna vielä enemmän − fake-tietoa. Melkoinen määrä sisällöstä on bottien eli algoritmien tuottamaa ja rankasti ohjailevaa. Hyvin harva tieto tai uutinen on puhdas manipuloinnista, sillä jokin tavoite melkein kaikella sisällöllä on. Mutta edes joku roti olisi kohtuullista.

Musiikkia koneet ovat tuottaneet jo jonkin aikaa. Viime kuukausina on näkynyt uutisia, että elokuvien- tai tv-sarjojentuotannossa ja kirjojen kirjoittamisessa on päästy tekoäly-avusteiselle tasolle. Algorimit siis kertovat millainen kirja tai elokuva myy, mitä siinä pitäisi tapahtua, miten paljon toiminnassa tulee olla seksiä ja huumoria jne. Todennäköisesti jokin ”oikea” kirja on jo kokonaan tekoälyn kirjoittama. Tämän päivän todellisuutta on kuukausipalkkainen kirjatuottaja, joka kirjoittaa tai vain liittää yhteen palaset, jotka tekoäly ohjaa kirjoittamaan tai jopa kirjoittaa ”itse”. Uutisia ja urheilutapahtumien kommentointia botit ovat tuottaneet jo vuosia.

Seurasin taannoin erään amerikkalaisen gurun Twitter-tiliä. Pisti silmään, että klikkaapa hän nopeasti uusia seurattavia. Seurasin toimintaa pari minuuttia, joiden aikana ”hän” klikkasi yli 500 uutta seurattavaa. Siis ”hänen” on pakko olla robotti. Mikä idea tuollaisessa on?

Mitä tästä seuraa? Melkein jokainen näistä viidestäsadasta ilahtuu uudesta seuraajasta ja seuraa takaisin kuten hyvät some-tavat edellyttävät. Ja mitä tapahtuu seuraavaksi? Gurun analytiikkakone saa uusilta seurattavilta lisää dataruokaa syötäväksi ja pystyy tuottamaan jatkossa uusia edellisiä mielenkiintoisempia twiittejä entistä isommalle seuraajakunnalle ja sitten pyörä pyörii edelleen ja loputtomiin.

Toivonkin, että joku virallinen instanssi pian määrittelee ja laatii lain, joka valvoo tiedon tuottamista ja jakamista. Ohjaavathan tarkat säännökset jo monia muitakin asioita, kuten teollisia elintarvikkeita ja luomutuotteita. Luomu määritelty jopa niin tarkkaan, että riista ei ole luomua, koska emme voi olla täysin varmoja onko hirvi metsässä erehtynyt syömään teollisesti valmistettua lisäaineellista rehua.

Tämä instanssi (AjatusMinisteriö?) määrittelisi tiedon ja jakaisi sisällön ainakin kahteen eri luokkaan: Aitoon ja keinotekoiseen. Siis Aitotieto, Organic Information, Luomutieto, Lähitieto tms. olisi elävän ihmisen ajattelun tulosta ja Artificial Information tai Teollisesti tuotettu tieto tai Synteettinen tieto olisi algoritmien tuottamaa. Jokaisesta sisällöstä pitäisi sakon uhalla ilmoittaa, jos se on Koneellisesti Eroteltua Tietoa. Tai kertoa KET-pitoisuus prosentteina koko sisällöstä, jos osa on aidosti ajateltua.

Tämän jälkeen keskustelu kääntyisikin luontevasti uuteen suuntaan. Voiko synteettistä tietoa käyttää ihan rauhassa vaikka kuinka paljon vai pitäisikö määritellä suurin sallittu päiväannos? Mitä haittaa seuraa pelkän Tekotiedon jatkuvasta käytöstä? Miten puhdistaa päänsä liian suurista määristä Synteettistä tietoa?

+ There are no comments

Add yours