#Digiloikka

#Digiloikka


Vapaa-ajattelijan päiväkirjasta, osa 17

Kun jotain digitalisoidaan, hommaan ryhdytään innokkaasti. Aina ei mietitä, että

  1. kannattaako kyseistä tehtävää digitalisoida
  2. mitkä ovat siitä saatavat hyödyt ja
  3. onko rakennettavan järjestelmän kehityksessä otettu alusta alkaen huomioon käyttäjät ja käytettävyys.

Valitettavasti liian monessa projektissa digitalisointi saadaan kyllä tehtyä, mutta käytettävyys ja sitä kautta säästö ja hyöty digitalisoinnista jäävät saavuttamatta. Sen minkä näppärä sihteeri tai pankkitoimihenkilö tekee 1–2 minuutissa voi viedä itsepalveluna 10–20 minuuttia. Voidaan siis sanoa, että yritys hyötyy digitalisoinnista, kun syötetty tieto on määrämuotoista ja asiakkaat tekevät työn itse. Tässä ei kuitenkaan huomioida palvelusta syntyvää mielikuvaa ja tuleeko asiakkaalle sellainen olo, että häntä palvellaan ja hän saa vastinetta rahoilleen. Varsinkin, jos palvelun hinta säilyy samana digitalisoinnin jälkeen.

Jos unohdetaan diginatiivien sukupolvi, niin yleensä digitalisointia lähtökohtaisesti vastustetaan. Siihen ei välttämättä ole mitään erityistä syytä. Harmittaa, kun homma pitää tehdä eri tavalla ja vaikka ilman kynää ja paperia. Mitä on joskus opittu, sitä pidetään mukavana, tuttuna ja turvallisena. Lisäksi iltapäivälehtien ja somen kanaviin syntyy usein käsityksiä, jotka vahvistuvat samankaltaisista kriittisistä kirjoituksista. Kannat polarisoituvat joko puolesta tai vastaan, vaikka tilanne on harvoin mustavalkoinen.

Jotta #Digiloikka voisi onnistua, on todella tärkeää tiedottaa mitä tehdään ja miksi. Myös järjestelmän käyttäjät pitää ottaa mukaan aikaisessa vaiheessa ja hyötyjen pitää olla selkeitä käyttäjän kannalta.

Sovellusta pitää kehityksen eri vaiheissa ”testauttaa” käyttäjillä. Hyvä idea on luoda ns. beta-testiryhmä, joka syöttää jatkuvasti kommentteja ja mielipiteitä sovelluksesta. Kehittäjät tulevat helposti sokeiksi sille mitä ollaan tekemässä ja vain pääsy lopputulemaan on mielessä.
Uuden ”digitaalisen” palvelun käyttäjiä pitää tukea hyvin myös sovelluksen ja palvelun valmistumisen jälkeen. On fiksua ottaa ulkopuolinen taho mukaan co-creation-mallilla kehittämään tuotetta.

Mikään sovellus tai palvelu ei ole valmis, kun sen ensimmäinen versio valmistuu. Eikä tämä päde vain sovelluksiin vaan myös tuotteiden kehittämiseen. Hyvät esimerkit tästä ovat vaikkapa autovalmistaja Tesla ja älypuhelimet. Sovellukset, tuotteet ja palvelut ovat jossain määrin keskeneräisiä, kun niiden myynti alkaa. Osa asiakkaista ymmärtää ja jopa toivoo tätä. Osa taas pitää tämän kaltaista tuotetta vajavaisen, risana ja jopa riesana.

#Digiloikka vaatii kaikilta ajatusmallin muutosta. Palvelun, sovelluksen tai tuotteen käyttäjältä vaaditaan usein vaivannäköä ja halua ymmärtää uutta toimintamallia. Jos käyttäjää ei tueta tarpeeksi, hän kokee digitalisoinnin kiusanteoksi eikä silloin onnistumisen edellytykset ole kovin hyvät. Helposti leimahtaa myös harmistunut some-keskustelu.

Ennen digitalisoinnin keskiössä olivat pankkipalvelut, mutta nyt digitaalisuus on tavalla tai toisella lähes kaikkialla. Jopa fyysisissä esineissä voi olla jokin ”koukku” digitaaliseen maailmaan.

On todella tärkeää, että me vanhemmat jotka mielellämme käyttäisimme kynää, kumia ja kirjaa esimerkiksi lasten koulutehtävien avustamisessa, suhtaudumme myönteisesti uusiin digitaalisiin palveluihin. On parempi opettaa lapsi diginatiiviksi, kun välittää hänelle oma harmistus. Aina kuitenkin kannattaa kertoa tuotteen kehittäjälle mahdollisista virheistä tai palautetta, jos jokin toiminto olisi järkevämpää ja johdonmukaisempaa hoitaa toisin.

+ There are no comments

Add yours