Entä jos kilpailutuksessa mitattaisiin luottamusindeksiä ja palvelun innovatiivisuutta?

Entä jos kilpailutuksessa mitattaisiin luottamusindeksiä ja palvelun innovatiivisuutta?


Risto Siilasmaa toteaa tuoreessa Paranoidi optimisti -kirjassaan, että kiperissä tilanteissa luottamus on öljy, joka pitää rattaat pyörimässä, ja liima, joka pitää kaiken koossa. Nobelisti Kenneth Arrow on sanonut, että luottamuksen puute on puolestaan kuin kitka ja ylimääräinen vero, jonka ihmiset ja organisaatiot joutuvat maksamaan.

Luottamus on sosiaalisen vuorovaikutuksen perusta. Sitä tarvitsevat niin yksilöt, yritykset kuin yhteiskunta.

Luottamuksen henki työpaikalla on valtava vahvuus. Tieto ja tunne siitä, että sinuun luotetaan, tuo oma-aloitteisuutta ja rentoutta arkeen. Luottamus ympärillä oleviin ihmisiin vie venettä samaan suuntaan.

Luottamus on tärkeä raaka-aine myös liike-elämän palvelusuhteissa. Ilman muuta omankin yritykseni hedelmällisimpien palvelusopimusten pohjalla on vahva luottamus osapuolten välillä. Kun pohjalla on osapuolten vilpitön luottamus, ei palvelusuhteessa tarvitse turhan usein lukea sopimuspykäliä. Palvelu myös kehittyy intuitiivisemmin luottamuksen pohjalta.

Mittausta fiilispohjalta

Valitettavasti julkishallinnon kilpailuttamiskulttuuri ei kuitenkaan lähde luottamuksesta. Palvelusuhteissa voidaan toki saavuttaa syväkin luottamus, mutta kilpailutuksessa on olennaista määritellä etukäteen tarkat palvelusisällöt ja SLA-mittarit. Palvelutoimittajan odotetaan toimivan millilleen vaatimusten mukaan.

Vaihtoehtona rohkeimmat voisivat kokeilla kilpailutusta, jossa annettaisiin tarjoajakandidaattien ideoida vapaammin parasta mahdollista palvelumallia. Riittäisi, että kilpailuttaja antaisi palvelun suuntaviivat ja onnistumisen kriteerit.

Malliin voi liittyä kilpailuttamisteknisiä haasteita. Uskon silti, että näin voisi syntyä palveluja, joiden kehitys perustuu molemminpuoliseen luottamukseen. Kun kyse ei olisi vain kilpailutuksessa määriteltyjen vaatimusehtojen täyttämisestä, palvelun mittaritkin voisivat olla hieman ennakkoluulottomampia. Mitä jos mitattaisiin luottamusindeksiä ja palvelun innovatiivisuutta, fiilispohjalta, ihmisarvioihin perustuen?

Tietoturvaa aktiivisesti ja tietoisesti

Digitaalista luottamusta koetellaan aika ajoin. Joulukuussa 2018 Trafi julkaisi ajokorttitietoja ja kuka tahansa sai naapurinsa henkilötietoja käsiinsä. Samoin vuodenvaihteessa käyttöönotettu Tulorekisteri herätti keskustelua tietojen luotettavuudesta.

On melkoinen luottamuksen osoitus, kun kansalainen tai yritys tallentaa arkaluontoisia tietojaan verkkopalveluihin. Kytkeytyneessä, monimutkaisessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä luotettavaa tietoturvaa onkin rakennettava aktiivisesti ja tietoisesti.

Suomalaisen tietoyhteiskunnan ehdoton vahvuus ovat hyvin luotettavat perusrekisterit. Suomalaiset väestö-, kiinteistö-, ajoneuvo- ja yritystietojärjestelmät mahdollistavat muun muassa monien kansalaispalveluiden toteutuksen. Aika harva kyseenalaistaa vaikkapa verottajan keräämiä taustatietoja – luotamme niihin.

Tekoälyn läpimurron myötä julkisiin palveluprosesseihin kytkeytyy yhä enemmän koneellista päättelyä. Veikkaan, että tulevilta palveluilta edellytetään vielä nykyistä ilmeisempää läpinäkyvyyttä, jotta kansalaisten tai yritysten luottamus palveluihin säilyy vahvana.

Meitä fujitsulaisia ajaa työssämme tavoite aina vaan paremmasta Suomesta. Haluamme olla luottamuksen arvoisia ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa julkiset palvelut toimivat tietoturvallisesti ja sujuvoittavat kansalaisten ja yritysten arkea.