Mitä jos paluu tulevaisuuteen olisikin hieno juttu?

Mitä jos paluu tulevaisuuteen olisikin hieno juttu?


Vapaa-ajattelijan päiväkirjasta, osa 18

Suomalaisen perussynteinä pidetään kateellisuutta ja tuntemattoman pelkoa tai torjumista. Olemme kekseliäitä, mutta samalla pelkäämme erottumista. Niinpä liian usein hyvätkin ideat jäävät piiloon. Toisaalta ennennäkemättömän kehittäjä kohtaa usein kovaakin vastustusta ja epäilyä uuden asian tai tuotteen mahdollisuuksista. Tämä lienee on yksi syy miksi harva suomalainen keksintö on päätynyt kaupalliseksi menestykseksi. Mutta mitä tekevät ruotsalaiset? Alkavat myydä omia luomuksiaan Ikeassa ympäri maailman.

Positiivisella suhtautumisella uuteen ja tuntemattomaan on valtava merkitys meille kansakuntana, mutta yhtä tärkeää se on myös yrityksen tai yksilön menestyksen kannalta. Maailma muuttuu varsinkin tekniikan suhteen niin valtavalla ja kiihtyvällä vauhdilla, että asenteesta tulee keskeinen muuttuja onnistumisen kannalta.

Myös henkilökohtaisesti voi miettiä, kannattaako uudesta tai vieraasta ahdistua ja vastustaa sitä vain vastustamisen vuoksi. Vai kääntää asia päälaelleen ja miettiä miten minä tai me voisimme tästä hyötyä. Torjunta synnyttää vain ulkopuolisuutta, ja kierre vahvistuu, kun ihminen helposti ympäröi itsensä kielteistä kantaa mukailevilla kannoilla. Vaikka ne eivät perustuisi faktaa vaan tunteeseen ja oudon pelkoon.

Tunteen ja faktan käsittely toki näkyy nykyään yhteiskunnassa monella muullakin osa-alueella kuin teknologiassa. Tekniikan nopea kehitys kuitenkin avaa mielenkiintoisen näkymän siihen miten ihmiset käsittelevät tuntemattomia asioita. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi suhtautumisessa tekoälyyn ja sähköautoihin, jotka mahdollisesti jo osittain ohjautuvat itse. Ilmiö on vahva ehkä siksi, että nämä alueet koskettavat oikeastaan kaikkia, joilla on älypuhelin ja auto. Perinteisesti tietotekniikka on ollut suhteellisen pienen nörttilauman temmellyskenttä, jonka aivoituksille ja keksinnöille on lähinnä naureskeltu puheissa ja populaarikulttuurissa.

Olemme arjessa vielä hyvin kaukana teknologian sanansaattajien puheista, joissa (ohjelmisto)robotiikkaa maalaillaan itse kunkin työkaveriksi. Uusien mahdollisuuksien hidaste tai este ei ole enää vähään aikaan ollut tekniikkaa vaan se, että ihmiset eivät halua sitä käyttää. Eli sitä vastustetaan tunteen takia.

Koulutustason nosto ja osaamisen kehittäminen sekä mainiot myönteiset esimerkit voivat tukea avarampaa ajattelua silloinkin, kun vaikkapa media maalaa robotiikan laumaksi terminaattoreja tai Teslaksi, jollainen ”taas” (= ensimmäisen kerran tänä vuonna) ajoi Yhdysvalloissa kuolonkolarin. Kuitenkin samana päivänä on perinteisellä ihmisten ohjaamilla autoilla ajettu useita kuolonkolareja!

Osaaminen voi helpottaa myös sen pohtimista, mitä tekoäly tekee tilanteessa, jossa ihmisuhreja vaativa onnettomuus on väistämätön, mutta pitää sekunnin murto-osissa päättää, miten minimoida vahingot. Helposti unohtuu, että jos inhimillinen osatekijä poistettaisiin, onnettomuuksia olisi murto osa nykyisestä tilanteesta. Pyhittääkö tarkoitus keinot vai pitääkö koneelta vaatia ylivertaista moraalia ja harkintaa harvinaisessa poikkeustilanteessa, jossa ihminen ei edes ehtisi ajatella kuin: ”iiiiks räiskis”?

Mielestäni turvallisuuden kehittymisen tuomat edut ajavat ohi tekoälyn etiikkaa koskevan akateemisen pohdiskelun.

Miten sitten kannattaa toimia uuden ja pelottavankin tekniikan äärellä? Oma ohjeeni on, että selvitä asioita, kokeile itse ja muodostaa sitten oma kantasi. Kun näin toimii, voi helposti jättää sosiaalisen median sensaatiomaiset kauhistelut omaan arvoonsa.

Monet tahot tekevät parhaillaan paljon työtä tekoälyn, IoT:n, 5G:n ja Taas-palveluiden parissa. Tältä rintamalta on lupa odottaa pian paljon mielenkiintoista uutta, joka tulee vaikuttamaan meidän kaikkien arkeen ennennäkemättömällä tavalla. En muista hetkeen sen kaltaista tunnetta ja jännitystä minkä sain kokea, kun istuin ”itsestään” ajavan auton ratin takana. Kuin olisi siirtynyt hevoskärryiltä Star Trekin komentosillalle.

+ There are no comments

Add yours